…ja manaan viellä kauan. Onhan sitä joskus käynyt niin, tyyliin 90-luvulla, että tuli hukattua puhelimia muutamaankin otteeseen. Ja sillon se oli jo kauhiaa kun huomasi et ny se on jossakin. Mutta sillon melki ”kaikki” (oma mielipide) piti sen hienon yksvärisen puhelimen, jos vaikka joskus tarvis. Eikä siinä sillain menettäny kun muutamia kymmeniä (satoja) nimiä mitkä kumminkin sai takas kun pisti soittoringin menemään.
Mutta entäs nyt?? Nyt on puhelimissa kamerat, netit, navit jne. On ohjelmia ja kirjoutusohjelmia ja vaikka mitä. Nykyään ne kuuluu sun elämään tavalla tai toisella. On tietysti ihmisiä jotka ovat tyytyväisiä siihen että voi soittaa ja lähettää viestejä, et mihis sitä muuhunkaan tarvis. Olin sitä mieltä itsekin kauan, kunnes sit ostin N95:sen. No ny mä sen si hukkasin, NNNNNNNNOOOOOOOOOOOOOOOoooooooUUuuuuuUuUu!!!!
Mitenkäs toi palauttaminen?! Kun nyky puhelimiin ei kaikkiin saa toisten operaattorien korttejakaan, ni miksi pitää se mitä löydät? Ja että ne on niin ”hifi”-puhelimia jo että pitäs se ny maalaisjärkikin sanoa et ”Hei tää on jonkun ja täs on kuvia ja videoita et ehkä se tarvis tätä”. No näin minä ainakin ajattelisin… Mutta minä olen minä. Ja ainahan toivoa on 🙂
Joten toivon että on vielä rehellisiä ja kivoja ihmisiä, jotka palauttaisivat löytämiään tavaroita vähintään löytötavaratoimistoon…
Hyvää kesän jatkoa kaikille!