Olen aina ihmetellyt meidän nykyihmisten ajatusmaailmaa siitä, mikä meille on tärkeää tai mitkä ovat valintakriteerit parisuhteen valitsemisessa?
Olen jo vuosia käynyt kirjeenvaihtoa netissä useiden ihmisten kanssa siitä, mikä saa heidät kiinnostumaan toisesta ihmisestä tavalla tai toisella. Hämmennykseni on melko suuri, kun huomaa, kuinka pinnallisessa maailmassa me nykyisin elämme. En voi puhua miesten ajatusmaailmasta, vaan kerron siitä, mitä naisten kanssa olen kirjoitellut eri deittipalstoilla ja chatissa. Onko todella oikeasti niin, että naisille merkkaa vain ihmisen ulkonäkö ja rahalompakon paksuus? Näin olen havainnut, kun monet kertovat näkemyksiään.
Mihin on hävinnyt ihmisten tapa ajatella asioita pintaa syvemmältä? Naiset, jotka koskaan eivät ole kokeneet elämässään juuri minkäänlaisia vastoinkäymisiä, pinnallisuus korostuu entisestään. Naisista tulee myös kriittisempiä tulevan kumppanin etsimisessä, kun edellinen parisuhde on päättynyt miehen alkoholin käyttöön, pettämiseen tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Jännää on usein huomata miehissä se, että kun he tiedostavat itse olevansa hyvännäköisiä naisten silmissä, niin miehet voivat käyttäytyä oman mielensä mukaan naisen ajatuksista ja mielipiteistä riippumatta. Tiedän sen, koska omassa tuttavapiirissä on paljon tämän kaltaisia tapauksia. Naiset eivät sitten pysty pitämään puoliaan tai sitten eivät ehkä haluakkaan.
Monien kriteerit ovat täällä virtuaalimaailmassa nousseet niin korkealle, että on mahdotonta löytää sitä oikeaa, kun omista tavoitteista ja mielikuvista ei haluta antaa periksi. Mielestäni ihmisen luonne, ajatusmaailma ja arkielämän viisaus on paljon tärkeämpää kuin ulkoiset seikat, kuten ulkonäkö, varallisuus, koulutustaso tai asema työelämässä.
Varsinkin yliopisto tai korkeakouluopinnot ovat monelle kova juttu. Itse seurustelin tohtorin väitöksen tehneen naisen kanssa ja voin todeta, ettei se tee ihmisestä yhtään sen parempaa kuin pelkän ammattikoulun käynyttä ihmistä. Hänen arkisivistys ja taidot olivat melko olemattomat. Kyllä hän oman alansa osasi melko tarkkaan, mutta muusta hän ei sitten tienyt juuri mitään. Mielestäni on parempi tietää kaikesta jonkin verran kuin yhdestä kaiken ja muusta ei mitään. Monet korkeasti koulutetut ja hyvässä asemassa työelämässä olevat ovat hyvin stressaantuneita ja se näkyy myös työelämän ja opiskelun ulkopuolella.
Minusta on paljon mukavampaa elää, kun ei tarvitse ottaa huolta toisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kun itse hoitaa omat asiansa ja tietää elävänsä reilua ja rehellistä elämää, on helpompi käydä illalla levollisin mielin yöunille. Kun nukkuu huonosti tai liian vähän, niin silloin kannattaisi pohtia, mistä alkaisi hellittämään tai mitä pitäisi muuttaa nykyelämässä, jotta eläminen olisi elämisen arvoista.
Elämän yksi keskeinen perusta on mielestäni se, että toimii reilusti muita ihmisiä kohtaan ja hyväksyy toiset sellaisina kuin he ovat. Kaikkiin asioihin emme itse pysty vaikuttamaan, mutta kaikkia asioita voidaan toki parantaa. Me jokainen voimme omilla elämän tavoillamme vaikuttaa siihen, minkä tasoista ja laatuista elämämme on. Avara katseisuus ja uusista asioista kiinnostuminen luovat elämään uutta sisältöä. Kun ihminen pyrkii ajattelemaan elämässään kaiken mahdollisen aina positiivisesti, niin elämisen laatu on paljon mielekkäämpää. Meidän tulisi aina ajatella, että on hyvä olla onnellinen siitä, mitä minulla on, eikä ajatella sitä, mitä minulla ei ole. Toki on hyvä olla haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta niiden tulisi olla järkevällä tasolla. Me usein vertaamme naapureita ja pohdimme, miksi hänellä on sitä tai tätä ja minulla ei ole. Itse en moisia ajatuksia viljele, sillä jokainen järjestää elämänsä juuri sellaiseksi kuin haluaa.
Nyt joku toteaa, että kaikkiin ei voi vaikuttaa. Ei voikkaan. Jos ihminen vammautuu tai sairastuu, voi syynä olla jokin sellainen tekijä, mille me itse emme voi mitään. Mutta omilla elämän tavoilla voimme kuitenkin paljon vaikuttaa siihen, millaista elämän laatumme on. Tällaisia ovat ravintotottumukset, liikunnan määrä, sosiaalinen kanssakäyminen ja ennen kaikkea kuningas alkoholi. Tuo viimeinen varsinkin on tuhonut monen ihmisen elämän perustan ja on varmasti itse aiheutettua. Toinen on sitten suhtautuminen työn tekemiseen. Tunnen paljon sellaisia ihmisiä, joiden elämä perustuu vain erilaisilla yhteiskunnan avustuksilla elämiseen. Se on heidän elämän perusta. Miksi tehdä työtä, kun yhteiskunta elättää? Näin kuulen monien sanovan. Se on huolestuttava ajatustapa ja sitten ihmetellään, kun elämä on niin askeettista ja ympyrät ovat melko pienet.
Tähänkin joku tarttuu ja sanoo, ettei kaikilla ole helppo löytää työtä. Totean, että ihminen, jolla ei ole sairauksia tai vammoja, mitkä aiheuttavat työnantajissa ennakkoluuloja, on mahdollisuus saada työtä, mikäli haluavat. Monet pitävät kiinni tiukasti siitä, että ottavat vastaan vain oman koulutuksensa vastaavaa työtä. Toki se on hyvä, jos sellaista työtä saa, mutta kaikki työ on mielestäni arvokasta ja työtä kuin työtä kannattaa vastaanottaa, sillä se on aina parempi vaihtoehto kuin joutenolo.
Palaan takaisin ihmissuhteisiin ylipäätään. Monet ihmiset valittavat nykypäivänä paljon yksinäisyyttään. Miksi? Suurin syy mielestäni on juuri tekstini alkupuolella tuoma seikka, että ihmisillä on liian korkeat kriteerit toisia ihmisiä kohtaan. Hellittäkää hieman ja tutustukaa oikeasti erilaisiin ihmisiin Pelkkien kirjoitusten ja valokuvien perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ottakaa rennommin ja antakaa toisille ihan oikeasti mahdollisuus. Silloin elämä on paljon mukavampaa.