Lauantai kului hiukan toisella tavalla kuin oli suunniteltu. Aluksi oli tarkoitus mennä lasten kanssa viettämään lauantaipäivä Särkänniemessä. Sain idean alkuviikosta. Muistin luvanneeni lapsille, että menemme Särkänniemeen kunhan pääsemme takaisin reissusta. Kerron lisää reissusta joskus toiste.
Tiistaina sain sitten idean kysyä siskoni Lurun perheineen mukaan. Voisimme jopa mennä yhdellä autolla, kun tuohon uuteen Smurffibussin mahtuu seitsemän ihmistä. Kyllähän se kävisi, mutta pitäisi tehdä ”pieni” mutka Jämsän kautta, jossa Lurun natiainen oli isovanhempien hoteissa. Lisäksi Luru halusi hiukan muokata reissun agendaa: Särkänniemessä ei vietettäisikään ihan koko päivää, kuten me yleensä teemme, vaan muutaman tunnin jälkeen siirryttäisiin Tampereen kylpylään ja mentäisiin hiukan rentotumaan altaille rankan huvittelupäivän jälkeen. Lisäksi Luru olisi halunnut yöpyä kylpylässä tai jossain hotellissa, mutta jonkun brittiläisen pikkubändin takia (se taisi olla nimeltään Iron Maiden) kaikki Tampereen ja lähiseudun hotellit olivat ihan täynnä.
Lauantaiaamu oli ihan normaali, emmekä olleet kuin puolisen tuntia myöhässä, kun haimme Lurun ja hänen miehensä. Matka Jämsään meni ilman suurempia ongelmia ja pääsimme lähtemään sieltäkin noin puoli tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Kävimme vielä syömässä ravitsevan lounaan ”Kultaisissa kaarissa” ja pääsimme viimein Särkänniemeen vähän vaille yksi. Meille jäi noin viisi tuntia aikaa nauttia Särkänniemestä ennen kuin olisi aika siirtyä kylpylään. Voisimme unohtaa suurimman osan suosituista laitteista; jonojen pituus 30-45 min. Rannekkeita jonottaessa oli vuorossa seuraava yllätys: yksi vanhemman lapsen kavereista oli ”seurannut” meitä perheineen Särkänniemeen. Jossain välissä neiti sitten lyöttäytyi seuraamme ja meillä oli sitten kolmen lapsen sijasta neljä pyörimässä jaloissa.
Päivä meni lasten ehdoilla ja käytimme suurimman osan ajasta lasten ajeluissa mm. Vauhtimadossa, Kahvikupeissa ja Rekkarallissa. Myös WC –niminen ajelu oli varsin suosittu. Onneksi jonot ajeluun olivat lyhyet eikä itse ajelu kestä kovin kauaa. Tiukasta aikataulusta huolimatta ehdimme käymään muutamassa vähän suositummassa laitteessa (Volvo Racing, Orlochlessin Torni ja Jet Star) ja ennen lähtöä kävin Lurun miehen kanssa Tornadossa, joka on pääasiallinen syyni (muiden vuoristoratojen lisäksi) käydä Särkänniemessä. Luru vahti sill’aikaa toukkalaumaa, josta olimme saaneet palautettu yllätyslisäyksen parin tunnin lainauksen jälkeen takaisin äidilleen. Vielä pari kierrosta Kahvikupeissa ja Rekkarallissa ja oli aika lähteä kylpylään.
Kylpylään saapuessamme olin jo todella väsynyt ja kaiken kruunasi huomio, että olin jättänyt uimahousuni kotiin. Onneksi pystyin vuokraamaan uimahousut kylpylästä ja pääsimme vihdoin uimaan. Etsin kummallekin toukalle kellukkeet ja jäin kellumaan samaan lämpimään altaaseen lasten kanssa. Lapset nauttivat vedestä täysin rinnoin ja minä pääsin rentoutumaan kelluskelemalla altaassa. Vesiterapia teki hyvää ja väsymyksen helpotuttua osallistuin lasten leikkeihin. Aika kului nopeasti ja pian kello oli jo yli kahdeksan. Olimme ajan säästämiseksi päättäneet syödä kylpylässä ja söimmekin illalliseksi lisää ”terveysruokaa”, kanakorit. Lurun lapsi ja nuorempi lapsistani söivät hyvällä halulla, mutta vanhempi söi tapansa mukaan vaan pari nugettia ja täytti taas vatsansa ranskalaisilla.
Illallisen jälkeen lapset olisivat vielä halunneet jatkaa uimista, mutta altaat suljettiin jo varttia vaille yhdeksän. Lähtiessämme näimme kylmän altaan jääpaloilla ja viihdytimme vielä toisiamme hetken aikaa laittamalla jääpaloja uimapukujen sisään. Ajatus tähän tuli muuten Lurulta. Löylyn kautta suihkuun: ”Iskä onko pakko pestä hiukset?”. Tällä kertaa hiukset oli pesty juuri edellisenä päivänä, joten vanhempi tytär pääsi vähällä.
Kun vihdoin pääsimme ulos, kello oli jo pitkälti yli yhdeksän. Lähtiessämme autolla liikkeelle, Luru ehdotti, että voisi olla hauska käydä vilkaisemassa sitä brittiläistä bändiä, hänen lapsensa on melkoinen fani. Kukaan meistä ei kuitenkaan tarkaalleen tiennyt missä bändi soittaa, joten päätimme lähteä kotiin. Ajoin tuttua reittiä kolmostietä kohti, Hämeenpuiston kautta Tampereen valtatielle. Yhtä’äkkiä Luru kuuli tutun balladisen pop musiikin sulosoinnut ja tajusi meidän olevan sen stadionin vieressä, jossa Iron Maiden soittaa. Käännyimme seuraavasta risteyksestä ja avasin ikkunan. Takapenkillä istuvan Lurun lapsen silmät aukesivat sepposen selälleen, kun hän yritti selvittää mistä musiikki tuli. Jatkoimme matkaa hiukan ja katselimme kaiteella seisovia ihmisiä. Päätin pysäköidä auton viereiselle torille ja menimme kaikki kuuntelemaan konsertin lopppuun. Lurun lapsi kuunteli konsertin loppusointuja isän olkapäillä ja minun toukkani kurkkivat konserttia aidan raosta. Enocren aikana turvamiehet alkoivat purkamaan aitausta ja pääsimme stadionin rappusille kuuntelemaan vielä muutaman kappaleen. Lurun toukka oli ihan innoissaan kuullessaan lempikappaleensa “Holier Than Thou” ja vanhempi tyttäreni oli myös innoissaan. Nuoremmalla tyttärellä on kuitenkin herkemmät korvat ja hän pitelikin korviaan koko ajan. Jätin Lurun kahden lapsen kanssa ja odotimme nuoremman kanssa autossa kunnes encore loppui ja muut tulivat kyytiin. Rankan päivän jälkeen ei tarvittu montaa minuuttia ennen kuin koko lössi oli unessa.
Saavuimme vihdoin siskoni luokse hiukan tämän päivän puolella ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme jäädä yöksi. Päätös varmasti haittaisi seuraavan päivän suunnitelmien toteuttamista, mutta se olisi huomisen ongelma.