Tulevan viikonlopun aikataulu oli jo täysi, lapset ovat minulla ja lisäksi siskon poika tulisi huomenna hoitoon. Lauantai olisi siis kiireinen päivä ja autoakin saa ajella ihan riittävästi. Sunnuntaina pitäisi ehtiä joogaan ja auttaa tyhjentämään isän marjapuskat ennen kuin marjat mätänevät. Tänään sitten kolleega kysyi olisiko minulla hiukan aikaa viikonloppuna. Pitäisi tehdä ”yksi pikku juttu”, joka jää kesken kollegan lähtiessä lomalle. ”No kyllähän sen jossain välissä ehtii”, ajattelin minä. Iltapäivällä palaverissa asiakkaan kanssa sitten selvisi, että ”pikku juttu” ei olekaan ihan pieni ja nyt menee suuri osa nukkumiseen varatusta ajasta hoitaessa ”pikku juttua”.
Muistutus itselleni: ”OPETTELE SANOMAAN EI!”
