Asetin riviin iloni.
Huomasin, että olit ne kaikki.
Kirjoittamani runot,
suremani laulut, elokuvat.
Hymyni, kyyneleeni.
Elämättömät elämät odottavat suuria kipuja vielä.
Silti kaikissa tapahtuneissa on myös jotain hyvää.
Tässä se olit sinä.
Luopuisin sinusta?
Muuttuisimme saduksi ja jatkaisin matkaa?
Olen velvollinen sydämestäni,
ymmärsin olevasi kaikkeni.