Se on hauskaa miten mie oon aina niin ajan tasalla. Nyt kun mie oon käyny kesällä elokuvissa, oli heti uutinen että Suomessa on käyty enemmän elokuvissa tänä kesänä. On noita muitaki tilanteita ollu pitkin elämää, sen verran jopa, että tää asia on jo vitsi perhepiirissä. Nyt on ruvettu puhumaan prostituutiosta Suomessa. Ja minä oon jo pitemmän aikaan miettiny, että millä sitä rahottais elämän nyt ku alkaa opiskella. Mulle riittää kyllä tasan se koulupäivän pitunen urakka, henki mulla lähtee jos mä iltapäivät ja viikonloput vielä teen jotain turruttavaa työtä kaupan kassalla. Ei musta oo tekemään töitä siinä samalla. Eikä siitä ees sais niin paljoa rahaa, että mä oisin tyytyväinen siihen elintasoon. Seksi nyt on sinällään suhteellisen helppo tapa ansaita rahaa. Tai jos nyt ei helppo, niin ainakin nopea. Mitä tuossa jossain haastattelussa kuulin tytön sanovan, niin 1500€ kuulemma sai tienattua illassa. Ja se on minun mielestä ainakin aika hyvin se. Ei tarvis kaikkea vapaa-aikaa viettää tylsässä työssä. Ja hei, mie tykkään seksistä, se on kivaa! Miksei sillä kivalla vois samalla tienata vähä rahaa?
Ainoa ongelma tässä on se, että mie seurustelen. Ihan vakituisesti, ja vieläpä kohta neljättä vuotta. Poika on ihan hirveän mustasukkanen, kukaan ei sais ees vilkaista muhun päin saatika koskea. Ehkä joku tuttu saa just ja just antaa pusun poskelle. Ni menepä semmoselta kysymään lupaa tämmöseen ammattiin. Tai no ensinnäki, miten sitä nyt ees kysyis. ”Hei kulta, mietin tässä että saanko mä alkaa myymään itteeni?” Poikahan käy tietenki töissä, mutta ei silläkään mikään hurja palkka oo (johtuu vähistä työtunneista, ja lisää ei anneta) ja mulle ei luonto oikein antais periks elää toisen siivellä. Jotenki tuo seksi tuntuis vielä ihan luonnolliselta tavalta ansaita rahaa. Jollain tavalla veri vetää siihen suuntaan, muutenki ku rahan perässä. Pari kertaa on nimittäin tullut suudeltua muita miehiä… Eikä ihan vain pelkästään suudeltua. Ehkä se on se kielletty-leima mikä siinä kiehtoo.
En minä heti ensimmäisen vastaantulevan miehen mukaan lähde, on tuohon vielä matkaa. Ja luulen, että kynnys seksiin jonkun ventovieraan tai puolitutun kanssa on jopa minulla aika korkea, ja se ylittyy vasta kun en muuta voi. Toisaalta ei se täysin epämiellyttävä ajatuskaan ole. Mutta lumipallo pyörii jo, ”vahingossa” olen laittanut seuranhakuilmoituksia sinne sun tänne ja hajamielisesti ja satunnaisesti niihin vastailenkin. Joitakin yhteystietojakin löytyy kännykästä ja mesestä. En minä tiedä mihin tämä johtaa, mutta fakta on se, että tämä tyttö kaipaa säpinää!