Tänään tajusin kuinka vaikeaa on päästää irti entisestä, rakkaista ihmisistä ja jatkaa eteenpäin. Luin Gentlewomanin blogeja ja huomasin että hän taitaa olla sielunkumppanini. Mietin kun hän oli kirjoittanut Rakkaalleen kirjeen, sille tulevalle että voisin vaikka tehdä saman.
Ihastuin hänen tapaansa kirjoittaa blogeja, itse vasta tässä aloittelen.
Sataa ja mun sydän on tumma, niin tumma pettymyksestä. Ihmissuhteet eivät toimi, jätettynä taas kerran.
Rankaisen itseäni kaiken maailman synkillä ajatuksilla. Onneksi välillä sentään naurattaa tämä pateettisuus.
Olin päivällä asemalla ja hämmästyin sitä kerjäläisten määrää. Kumma juttu mutta minua hävetti kun kerjäsivät. Tämä on sitä suomalaista kasvatusta, myötähäpeä. Moniko meistä olisi valmis kerjäämään elantonsa?
Uskon että ei varmasti monikaan. Minä en pystyisi siihen.
Sossukin on meille suomalaisille kirosana nykyään.