Menin lauantain ensimmäistä kertaa baariin yksin. En tunne täältä ketään, muutin vasta. Luotin siihen, että joku tulee juttelemaan tai että uskallan itse mennä sopivan näköisen miehen luokse.
Ensimmäisenä luokse tuli marokkolainen mies, ei yllätys. Hän selitti pitkät pätkät Riihimäen ja Tampereen eroista. Ei välttämättä sitä, mitä tulin hakemaan. Seuraavaksi juttelin pitkään oikistyypin kanssa. Fiksu, ihan jees. Tiesi jopa jotain mun alastani. Kiva jutella jonkun kanssa, jonka kans on jotain yhteistä. Tai edes tietää millaisia asioita yhdensortin humanisti tekee.
Tarkoitus oli kuitenkin jutella monen kanssa ja flirttailla, etsin jotain. Ehkä seuraa yöksi, siitä on noin miljoona vuotta kun oli ketään. Liian kiltti tyttö yhdenyön suhteisiin, liian tuhma suhteeseen, jossa kuuminta yhteistä on kädestäpitäminen. Pitäsi löytää mies, jonka seurassa on hyvä ja luonteva olla, mutta joka saa myös syttymään. Luulisi, että se on mahdollista.. kesällä tapasin tosi ihanan miehen, joka oli naimisissa. Se tapaamisen perusteella miehen pitäisi tosin olla urheilija ja näkyvässä työssä, jotta iskisi kunnolla. Itsevarmuudesta varmaan kiinni, ja siitä että on nähnyt muutakin kun kotiympyröitä.
Miehistä saa oudon kuvan kun poikkeilee baareissa. Viimeiset kolme-neljä, jotka ovat tulleet juttusille ja ehdottaneet yöseuraa, ovat olleet naimisissa tai avoliitossa. Miksi sinkkumiehet eivät tule puheille?