Katoin äsken peiliin. Näytän vastalääkkeeltä vauvakuumeeseen. Varottavalta esimerkiltä kotiäitiydestä. Arki kahden pienen kanssa on sellasta sisseilyä, ettei omasta ulkonäöstä huolehtiminen ole päässyt to do -listalle. Hoen väsyneessä päässäni, että tää on ohimenevä vaihe. Jossain tuolla on elämää ilman puklutahroja, liivinsuojia ja sinappikakkaa. Joskus olen vielä selväjärkisempi enkä jatkuvassa imetyskoomassa. Huoh.
