Ripustin äsken narulle 98- ja 56-senttisiä vaatteita sekä kasan kestovaippoja. Eilen huomasin paikallisessa Kirkkosanomissa uuden sarjakuva nimeltä Pyhä arki. Tämäkö pyhää; potalle maanittelua, tissiä suuhun, puklua lattialla, nakuna juoksenteleva lapsi, lapasia ja haalareita, sisarusrattaat lumihangessa, edelllispäiväistä kasviskeittoa kattilassa, sinappikakkaa imetyspaidassa.
Niin, ei pyhä ole kiiltokuvia ja kauneutta. Kai pyhäksi voi sanoa tätäkin. Toivottavasti se on sitä ainakin noille lapsille, nekin päivät, kun oma pääni pörrössä, rasvainen ja poksahtamaisillaan. Onnellinen lapsuus, sitä voi kai sanoa pyhäksi asiaksi.