Alttarin korvan juureen.
Sinne minä tuon minun salaisuudet.
Rukouksia vaatteeni alta.
Rehellisyyksiä kylkiluiden lomasta.
Helmoistani haaveita valuttelen, aina muutaman lauseen verran.
Alttarilla on korvat.
Minä olen tuonut alttarille pelkoa, heikkoutta, hätää.
Itkua pidätellyt alttarin nurkalla.
Pyyhkinyt silmää alttarin pielukseen.
Viiniä ja lepää, totta kai, sitä minä sinne kannan.
Alttarille olen haistatellut ja kironnut.
Koettanut päästä menneestä eroon.
Alttari on voodoonukke.
Minä pistelen siihen katkeruuden neulat.
Ja sitten lurittelen perinteiset, siunaa äitiä, isää ja ystävää.
Ihmiset odottelee penkissä, alkuvirsi soi.
Minä polvillaan alttarin polvella, sanon Herra anna puhun sinun suullasi.
Itse olen sanoja vailla.
Syntiä ja syyllisyyttä, sitä ottaa alttari vastaan.
Hurskaana istuu Herran kanssa alttarikaiteen takana.
Minä kumarrun alttarin selän taakse ja kiitän, ettei ne tiedä.
Alttari anteeksi, lankesin, lipsuin, ota minun rikos ja riena.
Alttarin korva on kallellaan, se kuulee myös mitä en sano.
Ihan vain puolella lauseella, vihjaan kiitoksen alttarin suuntaa.
Alttari et arvaakaan, miten suloinen on rakkaani syli.
Nyt vain rintaan ristinmerkki, hokkuspokkus ja aamen.
