Sinä heräät talviuniltasi myöhemmin kuin muut.
Mutta kun heräät, olet kaunis.
Sinun muotosi eivät puserosta pursuile.
Sinun lanteillasi tuoksuu punaviini aamuyön satamissa.
Sinä olet palanut ja saanut tykistötulta.
Niin käy kaikille naisille joskus.
Taiteilijat haluavat asumaan sinun pieneen pikiseen saareesi.
Ja Pokkiselta puistoon päin, sinne tekevät unelmat pesän.
Kaikki pitsiset sillat helminauhana Ainolan kaulalla soljuu.
Merimiehet tervalasteissaan katselivat sinua kaukaa.
Miten onkaan vaaleahipiäinen tuo pohjolan vieras nainen.
Tekeekö Jumala kaupungit?
Vai piirsikö Engel vain Jumalalle huoneen?
Ne pojat jotka sinulle uusia somisteita luonnostelee,
kyllä minä ne nimeltä tunnen.
Istuvat tuossa aamupäivän auringossa,
valuu olut Oulun napaan.
Miksi minut valtaa tämä outo rakkaus, kun kuljen kupeitasi pitkin?
Huomaako toisen tärkeyden vasta eron hetkellä?
Olenko jättämässä sinut?
Sama lienee Jumala muuallakin.
Engel piirtänyt kirkon.
Ensirakkautta ei vaan voi tulla toista.