Tässä aamussa oli jotain toisin.
Kesä taitaa tehdä kuolemaa.
Minä arvasin sen, kun tunsin kuinka kylmät kädet oli tuulella hapuillessaan hameeni alla.
Auringon kasvoilla kalman naamari.
Leski kertoi minulle eilen kuinka pesi kuolevaa rakastaan, vaihtoi lakanoita.
Saatteli sitten kesän mukana kaikki haaveensa hautaan.
Tuollainen on rakkaus, minä mietin.
Ei se ole näissä kesän kiimaisissa nuorissa, jotka tuoksuvat makealta saippualta.
Näyttävät nukeilta suudellessaan tahmahuulia.
Elokuu loukkasi minua tulollaan syvästi.
Huomaan, että sirkus on lähdössä kaupungista, mutta vielä soitto soi.
Ratapihoilla tuoksuu puuhake ja kiskojen terva.
Kesäjuhlien jäljet valkenevat koleaan aamuun
Mutta rakkaus ei ole tänään siellä missä viulut soivat.
Se laahustaa jalattomin askelin saattokodin käytävää.
Syleilee niitä jotka lähtevät, niitä jotka jäävät.
Minä kiroilen herra Elokuulle.
Hän muistuttaa siitä, että kaikki kesät loppuvat joskus.
Rakkaus vaan jää, niin paljaana kuin ruumis.
