Matkalla taas.
Minä odotin matkaa koko kuolleen talven.
Ajetaan ohi onnettomuuksien joista ei selvitty hengissä.
Ajetaan syrjäsilmä peruutuspeilistä katsoen.
Ajetaan tukka auki, pakoon taikka kintereillä.
Ajetaan läpi elämäkertojen, joissa on väkevät loput, vääränlaiset.
Ajetaan ylinopeutta läpi omantunnon autioituvien kylien.
Ajetaan kaupunkeihin, joissa meitä ei tunneta.
Minä tarvitsen nämä takapenkit ,joissa jumala kirjoitetaan pienellä.
Tarvitsen tämän pahoinvoinnin mutkaisella tiellä.
Vain takapenkillä istuneena voin nousta taukopaikalle soimaan kiitosta.
Raapia sitten Jumala suurella virstanpylvään puuhun.
Pahoin kolaroidut lunastetaan lopuksi.
