Sinä halusit aina nukkua niin lähellä.
Hengityksesi risteili poskellani.
Ja jos minä varovasti hiipien käänsin itseäni,
sinä kysyvästi tuijotit, kuin olisit epäillyt rakkauttani.
Iltaisin me kävelimme puistossa.
Olisit aina halunnut kävellä kauemmin kuin minä.
Miksi en kävellyt kanssasi hieman etäämmälle?
Sinä rakastit minttusuklaata.
Ajatella, että tuollainenkin tuntuu nyt tärkeältä.
Sinä olit mustasukkainen melkein kaikista.
Niistäkin jotka vain katsoivat pitkään.
Kuulin sinun itkevän joskus, kun suljin oven lähteäkseni.
Olit niin iloinen aina, kun tulin takaisin.
Minun tuoksun sinä tunnistit tuhansien tuoksujen joukosta.
Sinä halusit nuuhkia minun niskaa.
Sinä olit aamu-uninen.
Ja sinun uniseen korvaasi minä kuiskailin kuinka sinua rakastin.
Elokuussa sinä kuolit.
Siinä sinä olit sängyllä.
Olit kylmä ja kangistunut.
Ja minä itkin ja huusin.
Laskin sata suudelmaa partaasi.
Puristin ruumistasi rintaani vasten.
Ja sinut haudattiin elokuun illassa.
Minä sanoin, että arkkuun ei laiteta valkoista lakanaa.
Käärin sinut sinun omaan peittoosi.
Jumala, otathan sinä koiratkin taivaaseen?