Jumala, minä rukoilin Sinulta rakkautta. Sinä lähetit sitä minulle. Miksi lähetit? Katso minua nyt.
Sinä lähetit minulle rakkautta ja minä lensin siivekkäällä hevosella lähemmäs taivasta, ja Sinuun oli helppo uskoa. Minä pukeuduin vain sanoihin, rakkauden punaisiin runoihin. Annoin sieluni hänen sormiinsa ja ruumiini hänen pukea ylle. Minun ajatukset lensivät perhospilvenä rakkaani luokse ja vaatteiden läpi, silloinkin, kun sunnuntaina olin tullut kirkkoon Sinua palvelemaan. Sinä näit, minä tiedän, miten minun oli vaikea keskittyä kämmenellesi, kun olin ollut lainassa niin ihmeellisiin käsiin. Tiedäthän Sinä, sillä Sinä piirsit ne kädet, joilla minun iholtani etsittiin Afrikka. Sinähän sen pojan piirsit, joka hengitti minut hengästyneeksi.
MIKSI LÄHETIT RAKKAUTTA? Katso minua nyt! Rakkaani meni pois ja minä itken itseni sylissä rakkaani nimeä kuiskien. Rakkauden jälkeen, valtimo auki, aamu ei hiivi huoneeseen. Rakkauden jälkeen, ihmisen varjo, ei aamua halua osakseen. Minä tulin sunnuntaina kirkkoon Sinua palvelemaan, ja minun oli vaikea keskittyä, tiedäthän Sinä, sillä sydämeni oli tyhjyydestä niin tyhjä. Sinuunkin on nyt vaikea uskoa, kun menit lähettämään minulle rakkautta, menit rukouksiini vastaamaan.