Haastan sinut rakkaani, astu kehään ja pyöri!
Aseistaudu mittelöön, kiristä sotisovan nyöri!
Avaan suuni viekkahasti, ulos tulee taisto.
Tänä yönä minulla on haaskalinnun vaisto.
Koetetaanko tapella, se leikki ei oo vieras.
Parhaimmillaan riita on räiskyvä ja rietas.
Puhu mulle vakavasti, ääntäsi nosta!
Notkealla solvauksella sanomani kosta!
Sanojani painotan ja tulen ihan liki.
Todistajan tuolissa valuu pihka ja hiki.
Piinaan sua, tivaan, kysyn, teennäisesti pyydän.
Silmillesi sisuksistain kaiken inhon syydän.
Iske vielä tikarilla alistuvaan härkään!
Hukuta mut sanojesi hyiseen suohon märkään!
Minä olen räjähtävä palo, olen itku.
Minä olen ihottuma, linimentin litku.
Raavi mua rakkahani, pure ja syö!
Tämä on vain kissaa hiirtä, kukaan ei lyö.
Kaiva esiin vanhat sanat, niillä toista mollaa!
Ehkä tää on soidinmeno, lemmen ristinollaa.
Sydän hakkaa, pakahdun, tulee lapsellinen nyyhky.
Naisen itku, säälittävä, saapuu rauhan kyyhky.
Sinä olet pupuseni pipari ja maito.
Sinulla on taskussasi sopimisen taito.
Minä sua rakastan taas enemmän kuin koskaan.
Lupaathan ei mennä enää riitaan ja roskaan.
Sylissässi pidät mua pientä, tuutilullaa.
Sodan jälkeen leperrellään vaahtokarkkia ja pullaa.