Minä uskoin rakkauteen,
vanhaan, ikiaikaiseen,
rauhan ja onnen tuojaan.
Ja mieheen mystiseen,
unieni ainoaan poikaan, minun herraani.
Joka supisi korvaani satuja,
syntyi kuva todesta.
Kärsin hänen julmuutensa aikana,
minut hylättiin ja pois heitettiin,
ja astuin alas pimeään.
Hän nousi kolme kertaa aiemminkin luotani.
Astui ylös naisensa asuntoon.
Istui siellä neiti oikean sängyn laidalla.
Ja minä olen hänet tuomitseva elämästäni unholaan.
Ja uuteen mahdollisuuteen,
uuden tulevan rakkauden,
sydänten yhteyden,
vääryyden unohtamisen,
ja ruumiin haaveiden
iankaikkisen täyttymisen.