Tiedän, että on asunto, jossa yksinäinen valvoo.
Hän vaihtaa joka perjantai lakanat sillekin puolelle sänkyä, jossa kukaan ei nuku.
Hän on tehnyt niin kymmenen vuotta.
Hänen pelaa öisin pasianssia.
Puhuu itsekseen yöpaita päällä.
Ja siinä yhdessä huoneessa piirongin päällä,
siellä hänellä on harmaita kuvia rakkaastaan.
Hän katsoo peiliin vain syrjäsilmällä.
Sieltä katsoo eri nainen.
Joku toinen kuin se, joka suoristi saumat sukissaan lähteäkseen tanssimaan.
Me tanssittiin silloin, tiedätkö, oli kuulaat kesäyöt.
Me tarvittiin vain yhdet lakanat sen hellahuoneen hetekalla.
Minut saatettiin kotiovelle, siellä missä käki kukkui.
Kulki kirjeet kuiskauksia mukanaan.
Oli kuulaat kesäyöt.
Minä tunnen sen naisen.
Minä tiedän nämä kuuhullut yöt.
Hän asuu ihan lähelläni.
Ja minä ajattelen, vielä on aikaa, vielä.
En muista milloin viimeksi kävin.
Kutsun itseäni uskovaksi kristityksi.