ja juoksee unissaan… Missähän se
juoksee, mitähän näkee?
Sunnuntaina tuli vuosi siitä, koira tuli taloon.
Siitä on tullut meijän perheelle hirmu tärkee.
Esikoinen silloin alkuun oli sitä mieltä ettei koiraa kannata ottaa,
kun siitä on niin paljon vaivaa.
Tuntuu et just hänelle koira onkin nyt ehkä kaikkein tärkein.
Tuntuu vaan aina niin hyvältä,
kun töistä tullessa on aina joku innolla vastaanottamassa.
Innolla vaikka tulisin liian myöhäänkin kotiin.
Tuossa se nyt nukkuu.
Ryntännyt maton tapansa mukaan.
On se vaan meille niin rakas!
