Keskusteluissa tätä asiaa oli käsitelty, mutta vaikutti keskustelu jo siirtyneen asian viereen…
Olen itse ihan alunperin opiskellut sairaanhoitajaksi, erikoisalana sisätaudit ja kirurgia. Sen jälkeen vielä diakonissaksi. Sairaalatyö oli ihan ok, mutta minulla oli aina olo, että ei ollut tarpeeksi aikaa potilaille. Tahdoin työn, jossa on aikaa pysähtyä ihmisen rinnalle, kun hän sitä tarvitsee. Ei minulla ole erityistä kutsumusta käännyttäjäksi jne. Jos en olisi pappi niin tekisin varmaan hoitotyötä, tosin en ehkä kuitenkaan sairaalassa. Sairaanhoitajan koulutuksesta ja työkokemuksesta on ollut kuitenkin tässäkin työssä kovasti apua.
Niin, ei papin työ varmaan tuottavaa ole tai ei ainakaan helposti mitattavissa. Toisaalta kun saa olla tukemassa ihmistä selviytymään elämässä eteenpäin, niin – no tuottavaahan se silloin on… Ainakin yhteiskunnan kannalta!
Mutta kutsumustyössä olen!