Tänään piti tulla takaisin töihin loman jälkeen. Ristus, että ahristi. Mulla meni jo koko eilinen päivä täysin pilalle, koska olin niin ahdistunut. Itkeä pillitinkin jossain vaiheessa, kun tuntui niin pahalta. Toisaalta osaksi se johtui siitä, että vaikka oli luvattu +23c ja aurinkoista, oli koko päivän +12c eli helevetin kylmä. Koska olin suunnitellut viettäväni viimeisen lomapäiväni rannalla loikoillen, ja olin pakannut bikinitkin jo kassiin valmiiksi, otin aika henkilökohtaisesti tämän jäätävän kylmyyden 🙁
Viime yö meni sitten neljästä asti valvoessa, kun odotin kauhusta jäykkänä työpäivän alkua. Onneksi hieman helpotti se, että pomo ei ollut vielä palannut lomalta, niin ei tarvinnut kohdata sitä. Toisaalta sama se, jos sen kohtaaminen olis tullu tähän samaan rytäkkään. Sitpähän olis sekin ollu poissa niskasta. Nyt se on vielä edessä.
Nyt duunipäivä alkaa olla ohi ja olen elossa. Positiivista. Pelkäsin nimittäin kuolevani ahdistukseen ja vitutukseen. En kuollut. Hienoa.
Nyt metsään vattuja poimimaan =)