Serkku ja serkunpoika, 2 v. nukkuvat päiväunia.. Minä istun yläkerrassa koneella.. Hymyilen mielessäni..
Jännitti todella paljon tulla käymään täällä ”kotopuolessa”, lainausmerkeissä siksi, että Tampere on kotini, mutta täällä ovat aina juureni.. No, jännitti ja hermostutti.. En tiedä oliko ihan turhaan.. Puoleen vuoteen en ole täällä käynyt, en pystynyt ystäväni kuoleman jälkeen.. Pelkäsin romahtavani, että muistot tulevat liian voimalla ja nyt ei ole ketään ottamassa kiinni.. No, täällä sitä nyt ollaan ja on ollut hauskaa, paljoa en ole ystävän kuolemaa ajatellut, ystävääni kylläkin ja yhteisiä muistoja..
Enkä tiedä tarvitsenko ketään kiinniottajaa, olen saanut nimittäin itse itseni kiinni ja kunnon otteen.. Enkä aio hevillä irroittaa otettani..
Ai niin ja selkä on jo paremmassa kunnossa… Olen innostunut pyöräilystä, vihdoinki otin käyttöön tuon maastopyörän ja sillä polkenut kolmisen pvää sellaisia 20 km lenkkejä.. Kivaa…Niin ja tuli sitten pelattua eilen golfiakin faijan kanssa… Että melko eriskummallinen ”paluu juurille” ollut tämä reissu.. Tosin hauskan eriskummallinen..:))