Viime vuosina on etenkin Islayviskit olleet kovassa nosteessa. Samalla kun tisleet ovat kysytympiä kun koskaan ovat myös tislaamot uudistuneet. Viime vuosikymmenen aikana on tapahtunut varmasti enemmän kun 1800-luvun alusta peräisin olevan historian aikana josta kuitenkin suuri viskitislaamoista voivat olla syystäkin ylpeitä. Onko siis mikään enää niin kuin ennen? Mitä seuraavaksi?
Bruichladdich haluaa selvästi olla se tislaamo joka muuttuu, uudistuu ja näyttää tietä. Perinteisesti tislaamoille on ollut tärkeää että viskit maistuvat täsmälleen samalta vuodesta toiseen. Vuosikertaeroja ei siis sallita vaan viskit sekoitetaan eri tynnyreistä mahdollisimman samanlaiseksi joka vuosi. Bruichladdich sen sijaan aikoo tuoda markkinoille vuosikertaviskejä joissa lähinnä ohrasatojen vuosikertavaihtelut maistuvat sellaisena kuin ne oikeasti ovat. Bruichladdich on siis tietääkseni ensimmäiinen tislaamo joka ei edes yritä peittää vuosikertaeroja vaan kääntää ne hyödyksi tavalla joka tekee jokaisesta viskistä ainutlaatuisen. Ovelaa eikö vain?
Kyseinen tislaamo ei myöskään ole jumiutunut perinteisiin tynnyreihin kuten bourboniin, sherryyn, tai portviinitynnyriin. Parhaillaan on käynnissä kokeiluja mm. Bordeaux viimeistellyistä viskeistä sekä kuuluisan St. Emilion viinitilan valkoviinitynnyrien sopivuudesta viskinvalmistukseen. Okej, eihän muutaman uuden tynnyrin kokeilu nyt sinänsä niin maailmaamullistava asia ole, mutta ottaen huomioon että maltaisia tisleitä on tuollakin saarella valunut jo kolmatta sataa vuotta tislauspannusta, niin onhan jo korkea aika että joku vähän uudistuu! Seuraava temppu onkin luomuviskin tuleminen markkinoille. Olisitko uskonut 10 vuotta sitten?
Laphroaig taas on toinen ääripää. He elävät pitkälti sillä että heidän viskinsä luokiteltiin aikanaan jenkeissä lääkkeeksi joten suosio on tänäkin päivänä sen mukaista. Laphroaigia ei voisi vähempää kiinnostaa sherryviimeistely jostain soleralitkuista nyt puhumattakaan. Pojat ovat kuitenkin tislanneet viskiään kohta parisataa vuotta ja hyvin on mennyt. Valikoima on Islaytislaamoiden ylivoimaisesti pienin eikä sitä ole juurikaan tarkoitus laajentaa. 15 vuotiaan vaihtuminen 18-vuotiaaseen ja uuden 3-woodin tuleminen markkinoille oli sinänsä jo isoja muutoksia ja riittävät varmasti hyvin vähäksi aikaa.
Laphroaig yrittää, ja varmasti onkin, saaren ystävällisin tislaamo. Rekisteröityneille ystäville tislaamo lahjoittaa ilomielin 5 cl pullon 10-vuotiasta perusviskiään. Laphroaig haluaa siis selvästi olla kaverisi ja onnistuukin siinä hyvin. Pelkästään suomessa on yli 7000 ”Friends of Laphroaig” ystävää. Laphroaigilla tunnelma olikin aidosti ystävällinen he saivatkin oli oikeasti meidät tuntemaan olomme kuin vierailla eikä turistilla (joita siis oikeasti kuitenkin olimme). Baarissakin viskitarjoilu toimi sutjakammin kuin monen hyvän ystäväni luona. Kyllä Laphroaigin kanssa kelpaa olla kaveria edelleen, sen verran hyviä jätkiä kuitenkin olivat.
Ardbeg taas näyttää lähtevän siitä että tavallista Ardbegiä ei olekaan. Jokaisessa viskissä on oma juttunsa, oma tarinansa ja äärimmäisyytensä. Ardbeghan pidemmän aikaa suljettuna ennen kun tislaamo hiljattain avattiin. Tislaamon lanseeratessa Very Young whiskyn muutama vuosi tislaamon uudelleenavaamisen jälkeen oli temppu ennenkuulumaton. Very Youngin jälkeen oli vuorossa Still Young joka sekin otettiin teini-iästään huolimatta hyvin vastaan. Paljon keskustelua on herättänyt myös markkinoille päästetty 3000 pullon ennakkoerä erittäin savuista Supernova viskiä joka myytin loppuun reilussa tunnissa! Vertailun vuoksi Supernova on noin 3 kertaa savuisempi kuin suurin osa Islayviskeistä joten ei ihme että viskipiireissä kuohahti. Ardbegin näyttäessä suuntaa viskin ikääntymisen suhteen ei ”keskeneräisen” viskin päästäminen markkinoille enää olekaan niin ihmeellistä. Islaytislaamoiden iltatähti Kilchomanin 2-vuotiasta spiritiäkin (eli ”viskiä” joka ei ole kypsynyt riittävästi jotta sitä edes saisi kutsua viskiksi) oli, ja saattaa olla vieläkin, saatavilla Islayn baareista 5cl pulloissa. Kuka voi siis enää väittää että viskin on oltava vähintään vuosikymmen tynnyrissä jotta se olisi nautittavaa? Ei Ardbeg ainakaan.
Varsin aiheellisesti voimmekin kysyä itseltämme ”mitä seuraavaksi” ? Ehkä konjakkitynnyrissä viimeistelty viski erityisesti pohjoismaiden markkinoille? Muistan lukeneeni että jopa tabascotynnyriä olisi kokeiltu joten ehkä uusi yritys savuisilla Islayviskeilla olisi paikallaan? Tulemmeko näkemään reilun kaupan viskin? Entä kahden litran pahvitönikkäpakkauksen? Viskin alumiinipurkissa?
Itse odotan ehkä eniten päivää jossa pullon kyljestä voi lukea vuosikerran, ohralajikkeen ja jopa tilan josta ohra tulee. Kukas muukaan kuin tislaamoiden rebelli Bruichladdich voisi moista kepposta suunnitella. Tämä antaisi mahdollisuuden myydä myös vintage viskejä eli tavallista parempien vuosikertojen ohrasadoista tehtyä tuotetta joka halutaan erottaa ”perusvuoden” tuotteesta vintage nimikkeellä. Konjakeissa ja shampanjoissahan tämä on ollut yleistä jo kauan.
Ainakin toistaiseksi on kehitys ollut tervetullutta ja tervettä enkä oikeastaan jaksa uskoa että pahempia ylilyöntejä tullaan näkemään. Sen sijaan moni hauska yllätys ja mielenkiintoinen makuelämys on varmasti tuoltakin saaresta vielä tulossa.