Kun hän on poissa. Ei ole enää toista. Sanoille ei tule jatkoa. Kysymykset jäävät vaille vastausta. Aikakin muuttuu toiseksi. Kehoa vääjäämättä kalvavaksi loiseksi. Kaikilla meillä on aikamme. On aika kuunnella, ja on aika vastata. Koskaan ei silti tunnu löytyvän riittävästi aikaa kysymyksille. Ei niiden esittämiseen, eikä myöskään niihin vastaamiseen. Moni kysymys jää vaille vastausta. Sanottavaakin olisi ollut enemmän. Kuolema on kuitenkin lopullinen päätepiste dialogille, ja viimeinen piste myöskin iin päälle.
