Blogi

Perjantaina oli sitte tarkotus lähtee kunnolla alottaan tota laiturifestaria. Treffasin alkuillasta yhden helmen jokilaivassa ja mentiin sitten mun luo syömään, kokkina luonnillisesti minä! Tein kunnon pihvit kermakastikkeella ja seuraks uusia perunoita sekä salaattia. Saatiin syötyä ja mä siinä samalla sitten maistelin hiukan miesjuomaa. Neito ei luonnollisesti maistellu mitään (ei edes varissuolasita mieskebakkoo) kun oli autolla Salosta asti. Kun neito otti ja lähti saamattomana, niin mä litkin hetken nektaria ja otin pienet päikät. Kun oli heräilyn aika, mä en meinannu millää päästä ylös sängystä, ja teki mieli jäädä koisaan. Mutta paskat, nukkuminen on homojen hommaa, ja mä vedin itteni vastustamattomaan olotilaan ja maistoin vielä yhden viskin. Siitä sitten dösä alle ja cityyn, tarkemmin jokipaattiin. Porukka oli vaan lisääntyny, eikä taaskaan kirjaimellisesti. Siis sakkia oli ku pikkulikkoja Meurmannin konsertissa. Hivuttauduin Papa Joen portille...vittu; sinnekki 5 metrin jono. Pääsin kuitenki melko nopeesti ineen ja tiskille ei tarvinnukka kauaa jonotella. Mutta jonossa sattu jotain outoo, joku taputti olalle siinä seistessä. Käännyin ja katoin noin metrin alemmas. Sellanen kikkarapäinen söpö londi katto mua silmiin ja mä takas. Seistiin molemmat ku alokkaat valatilaisuudessa hiljaa ja kateltii toisiamme varmaa puol minuuttia. Sitte mun tulilanka palo ja tokasin daamille, että; "niin?" Muidu oli taas hiljaa hetken ja sano; "Sä et taida tietää yhtää et ketä olen?" Mä vastasin myöntävästi ja muidu käänty ympäri ja meni takas kavereidensa luo. Ja tällanen mua ärsyttää Turussa...muidut ei vaan handlaa homma, olis vittu voinu edes valasta että tunteeko mua vai yrittikö vaan MUKA pokata. Niin ja mulla ei tosiaan ollu mitään hajua (tai makua) kyseisestä daamista! Sain bisseni,litkin sen melko nopeesti ja päätin lähtee jatkaan matkaa.
Menin Edisoniin, jossa tuli maistettua muutamat bisset ja päätin siirtyä vielä pikaseen Börseen. Em. Viihtymistilaan oli TAAS helvetillinen jono, mutta päätin kiltisti jonottaa, että saan edes rannekkeen tulevaan varten. Ehdin vissiin sen yhden oluen juomaan ku jo piti siirtyä omaan tai vieraaseen majotukseen. Taisin jopa valita jälkimmäisen vaihtoehdon.
Lauantaina sitte oliki se varsinainen bileilta. Oli ihan OK olokin kun ei ollu perjantaina hirveitä juotua, enemmän vaan naureskellu kauheessa kaasussa törttöileviä ihmisiä. Ja pakko sanoo, että muidut osaa kyllä olla jurrissa, jumalauta. Ja se jos joku on varsinainen turn offi! Tai jos ne ei oo kaatosimassa, ne istuu hiljaa pöydässä ilmeettömänä...tai yleensä naama norsunvehkeellä! Ei ihme että Turku on jämäsinkkujen kaatopaikka. Eihän täällä voi lähestyä naisia, ku toinen puoli näyttää siltä, että saat rinnuksilles nelivärihaukotuksen. Toinen puoli sitten taas näyttää siltä, että ne on lukenu Cosmosta artikkelin; "10 niksiä: Näin saat istua baarissa rauhassa"!
Kyllä täällä osaa joku flirtatakki; itteeni isommat neidot, jotka vetää epärytmistä perseenkeinutusta tanssilattialla kamalissa "DO NOT FUCK ME-bootseissaan"! Tai sitten sellaset ihanat neidot baaritiskillä,joilla on sormus vasemmassa nimettömässä. Ne taas tekee sen, koska niiden anabolipoikaystävä ei oo kehunu neidon implantteja hetkeen. Ja niistä on kiva saada tämä, herkästi syttyvä,lihasjärkäle mustasukkasuuden partaalle.
No, lauantai-iltasella alko vielä sataan. Ajattelin siis jättää suosiolla laivat rauhaan ja menin suoraan Edisoniin. Litkin parit oluet nopeesti ja suuntasin suoraan sinne minne oli tarkotuskin; Börsiin. Jono oli helvetillinen ja vielä siinä tihkusateessa. Pääsin kuitenki sisään mutta helvetti ei loppunu siihen. Tiskeillä oli perkeleesti sakkia. Päätin saman tien tehdä peliliikkeen ja tilasin kolme bissee kerrralla. Niitä siinä sitten samalla join ja kiertelin paikkaa. Tuttuja oli turha ettiä, oli niin täyttä. Kyllähän sitä tuttuja naamoja tuli vastaan mutta ne oli just tätä norsunvärkkiporukkaa. E jaksanu siis vaivautua vaan kirtelin kunnes mukit oli tyhjät ja hain täydennystä. Käväsin välissä miestenhuoneessa ja kukas se siellä olikaan,Sedu itte! Vittu, että sekin on lyhyt. Heppu meni suosiolla kunnon kusiputkaan, sillä tais hokata itekkin ettei ylety pisuaarille. Mun piti melkeen mennä nostaan vielä kaveria , että ois ylettyny edes pytylle. Mutta eihän sille voi mitään, jos jannu on jääny toisesta päästä hiukan lyhyeks.
No, toinen satsi oluita ja kello näytti aamuyötä ja vikan bussin lähtöaikaa. Kotimatka siis koitti taas liian nopeesti.
Sunnuntaina otettiin sitte melko rauhallisesti...iltaan asti. Käväsin treffaamassa erästä neito ja tietty Edisonissa. Olut maistu vieläki namilta ja deittien jälkeen päätin mainostaa mahtavaa olotilaa kavereille. No käsillehän se meni, Ajri meinaan lähti seuraks. Koulun,Poron ja Rennon jälkeen löydettiin ittemme Fortesta. Kamala mesta se on edelleen, mutta ehdoton sunnuntaipaikka. Tällä kertaa tuli oltua melko hyvässä..filmin tuli värit päälle vasta "haluuks turpaan" -grillillä. Ja nimensä veroinen oli taas, rantaruottalaiset aiheutti kalabaliikkia ja pienen neidon tiskin toisella puolla tuli turvaton olo. No, koittihan se jannuja ojentaa huutamalla, mutta eihän nää puolisvedupellet osannu käyttäytyä. Mä nousin ylös skarpaten ja sanoin hepuille; "Te ootte 10 sekunnin päässä teidän elämän noloimmasta hetkestä, ellei toi kikkailu lopu!" Neito tiskillä katto mua ahmivasti, anto mun makkarapökkikset ja kiitti. Otin mittarin alle, ja suuntasin "nukkumaan"...!

Heinäkuukin tuli nopeemmin ku huolimaton äiti uurastaa. Kuun alku meni vielä melko reippaasti, koska oli duunia enää tuo kuun eka viikko. Oli melkosen messevää keliäkin luvassa Ruisrääkkiin, vaikken sinne ollu edes menossa. Sitten koitti se vika duuniyö. Meitä oli siellä vaan kolme jannua, kun pe-la yönä ei tuu tota tavaraa niin mahrottomasti. Paiskottii parit laatikot ja käytii tupangilla, tunnin välein. Lepposaa SIIS. Sitte iski vielä illemmalla idea, että vois vaikka selvitä pikakeitolle vielä jos oikeen koittas. Ja niin siinä kävi, että työt loppu yhdeltä. Mentii yhden lentäjäpojan kanssa mun luo armeijatyyliseen pikasuihkuun (ei yhdessä) ja siitä cityyn. Olin kaks tuntia ennen pilkkua Edisonin kaljajonossa. Siitä sitten pikavauhtia koomaa päälle ja soittelee tutuille ja tuntemattomille yöpaikkaa, ettei tarvi mittarilla ajella. Tietty yks keino ois ollu pokaa joku chicksi, mutta seki daami jolle juttelin, oli kaksinkerroin ja hädintuskin tolkuissaan. Yks vitun hyvä syy, miksei kiinnosta baarista juuri ketää muidua YLEENSÄ pokata. Suurin osa näistä kottaraisista muuttuu tenua otettuaan kotkiks ja haahkoiks. Tai jos ne ei oo jurrissa ja koitat nätisti lähestyä, niin AVOT!! Turkulaisuus oikeen otetaan pintaan ja katotaan kohteliasta herraa ku halpaa makkaraa. Tai sitten katseesta voi nähdä ajatukset; ”Ootsä jannu väärällä lääkityksellä, mulle saa tulla puhuun baarissa?!!”

Olen jo pidemmän aikaa tehny ”tutkimusta” turkulaisten neitojen käyttäytymisestä baarissa ja vähän muuallakin. Yllättävää, tämä ei juurikaan koske muualta muuttaneita. Yks päivä aloin laskee, että vaikka mulla suurin osa kavereista naisia, niin ei taida yksikään olla alun perin Turusta. Eikä muuten ihme, nämä emännät leikkii prinsessaa baarissa ja vähän muuallakin, eikä niihin oikeen voi tai EDES halua tutustua! Sitä istutaan esim. baarissa pöydässä tuulenhalkoja kohti kattoa, eikä sillon todellakaan sovi miesten lähestyä. Ne istuu pöydässään ku arvotaulut seinällä. Kattoo saa muttei kauheesti koskee!! Sitten luodaan helvetillinen Kiinanmuuri ympärille, ettei kukaan vaan pääse koskaan tylyttään. Jos mies yrittää vähän vinkata silmää flirtillä, tai tekee rohkeen vedon ja tulee jutteleen  VIKATIKKI!. Nämä neidot ottaa sen heti yrityksenä päästä pitsikankaan sisäpuolelle tai säälittävänä iskuyrityksenä. Mutta mitäpä naiset Turun, jos vähän relaisitte, voisitte saada vaikka mukavaa juttuseuraa baari-illaksi ja ehkä pari herrasmiesmäisesti tarjottua drinksua. Aina ei tarvi olla naama norsunvitulla ja olettaa pahinta, meitä gentlemannejakin kun vielä on olemassa. Varmasti naisille täällä Åbossa tuottaa kaikista eniten vaikeuksia alotteenteko. Se on vissiin niin helvetin vaikeeta hymyillä, vinkata silmää, näyttää käsimerkkiä tai jopa mennä jutteleen miehelle juottolassa. Minäkin kun liikun suurimmaks osaks yksin, niin mua on helppo lähestyä. Mut ei, kilpi kiinni ja vetäydytään omaan kuoreensa! On tietty sitten kokemuksia niistäkin, jotka on tullu jubaan. Yleensä ne vaan sattuu oleen vapaalla Kupittaan myssyparantolasta, ja niiden alotus on luokkaa: ”Kun mä täytin 14, smurffit teki lumiukon mein pihalle, eikä päästäny mua leikkeihinsä. Siitä asti mä oon ollu vakavasti tasapainoton. Mä oon muuten Mira ja mä syön masennuslääkkeitä”!! Kerran yks lortto tuijotti allekirjottanutta 10 minsaa baaritiskillä. Rohkaistuin ja kysyin ystävällisesti: ”MITÄ???” Se vaan vastas: ”Eiku mietin tossa vaan, että miltä maailma näyttää rillien takaa……”

Oon joskus myös kuullu, että jossain treffipalstalla nämä Turun hempukat mainostaa kovaan ääneen; ”en etsi pinnallista miestä blaablaablaa”, mutta jos herralla on vaikka väärän värinen paita kuvassa niin, BYEBYE (ja et oo mun tyyppiä)! Sitten porataan kavereille miten ollaan sinkkuja vanhojapiikoja; YLLÄRIPYLÄRI!
Oiskohan näillä Åbon naurettavilla hameenkantotelineillä omassa itsetunnossa vikaa ja helvetin pahasti. Ne jotka jo tuuppaa siellä kokonaista herneenversoo nenäänsä, voin sanoo että tämä ei ole yksin mun oma mielipide. Mä olen se joka uskaltaa sen ääneen kirjottaa! Mikähän mahtas olla syy näiden neitojen mentalivajaukseen? Oiskohan ne ollu niin köyhästä perheestä, ettei barbille ollu varaa ostaa vaatteita ja sitten ne on nähny neljätoista kesäseks asti sen täydellisen kumilelun vartalon. Sitten ku oma on hitusen erilainen eikä sovellu yhteiskunnan luoman paineen alla siihen ihannemuottiin. Ohan se ihan perkelettä omistaa pienet rinnat, isot perse, eikä oo edes pinkkiä Corvettee jolla kompensoida tota vajavaisuutta! Vähemmästäkin ego ja sisäinen kiltti turkulainen saa kamalan kolauksen. Tuskaa korventaa vielä tieto, että ainoo ystävä on homo-sisustaja Tomppa, jossa on enemmän naista ku sussa ikinä ja joka on saanu enemmän miestä kun tuut ite koskaan saamaan. Sitten nämä kuningattaret esittää tavatessaan pikapsykologia, ne kykenee viidessä minuutissa sanoon, että kuka niiden tyyppiä on ja kuka ei…ELI EI KUKAAN! Vitut sanon minä, varsinki entisenä todella ujona poitsuna. Mä en tiedä kuinka itsestään selviä nämä huuhkajat on, mutta allekirjoittaneesta ei todellista minää saa selville ihan viidessä minuutissa, ei edes päivässä. Näin myös haluisin ajatella muistakin, ellei sitten ole todella tylsä persoona. Ehkä mussa on sitten liikaa joillekki tapauksille.
Tässä vaiheessa on varmaan syytä ottaa myöski puheeks asia, josta miehiä syytetään; keskustelemattomuudesta suhteen päättyessä! Kevään/kesän mittaan tapasin pari kiintoisaa tapausta, jotka ei ole osannu keskustella, vaan kaikki päättyny tekstariin. Juu, M&M varmasti tietää kenestä puhutaan. Ei uskois, että Turussa on vielä 26v lapsellisia naisia! Tai sitten on näitä tapauksia, jotka on päästään vialla. Esitetään fiksua, mutta se on kaukana todellisuudesta. Ainoo koulu, jota on käyty, on autokoulu, sekin reputtaen. Sitten sitä omaa pahaa oloo puretaan muihin. Oma puolustuskeino on diagnosoida muita typerillä väitteillä, vaikka itessä esiintyy narsismia ja psykoottisuutta.
No mutta, onneks ei tarvi lähtee kun 200km Hesaan, niin on asiat eri tavalla. Kuhan stondaat baaritiskillä tai vaikka kaupan jonossa, kohta on jonkun märkä kieli sun korvassa, neidot hymyilee takas hymyyn eikä näytä ”haista minä vittu”**-ilmettä!

No se siitä aiheesta, ei ne kuitenkaan ota opikseen.
Kun duunit oli loppu, alko oleen taas komiaa hellettä. Hengailin hetken Turussa, shoppailin leffoja ja muuta mukavaa. Löysin eräästä trendikenkäliikkeestä kolme paria komeita vaaleita kenkiä, sellasia vapaa-ajan tossuja. Marssin sisään ja kysyin myyjältä tuttuun tapaan; ”Löytyykö miestenkenkiä?” Myyjä tais olla niin pahasti provikoiden perään, kun sen keuhkoputkesta asti lähti kimakka Mikki- ääni; ”Juu tietty löytyy!” Mä olin tohkeissani ja annoin mammalle selvän merkin ostohalukkuudesta; ”Näistä kolmesta parista, alkaen numerosta 47, kaikki tänne!”
Tädillä pyöri silmämunat pallossa ku hedelmäpelissä ja änkyttäen se sopersi jotain, joka kuulosti tältä; ”eeeee…eiii meillä sellasia ole!” Mä sanoin, et; ”Nyt perkele hoidat tuon astmas kuntoon ja lopetat valehtelun; just sanoit teillä olevan miestenkenkiä!”
Tulilanka palo jo siinä vaiheessa pahasti. Sitten se provikkansa menettäny ihmisraunio alko esittelee mulle muita kenkiä, lähinnä mustia ja joista löytyy 45 ja 46 numerot. Sokka lähti siinä vaiheessa, en tiedä miten olin muka antanu ymmärtää, että mulle sopis joku saatanan tonttutossu. Tai edes se, että mua kiinnostas mustat kaneetit, olinhan aiemmin osottanu tädille liikkeen kaikki VAALEET kengät. Sanoin ystävällisesti vielä, että kiinnostaa VAIN vaaleet. Eikö tää perkeleen latvaroso palveluhenkilö kanna mulle mustia alamittasten kenkiä sylikaupalla. Mä sanoin sille tähtimyyjälle, et; ”mä meen tonne tein naapuriliikkeeseen”! Sinne se jäi hymähteleen mun perään, mut mullehan ei vittuilla!

Turhaan kulutin tossusta pohjaa, viereisessä liikkeessä oli valikoimaa vielä vähemmän. Ne neuvo sentään siellä siirtymään Myllyyn, jossa ois isompi valikoima. Myllyyn siis, MUTTA EI JUMALAUTA! Siellä oli varmaan tän ekan liikkeen mummun sisko töissä. Se hikoili ku Tom Jones kuulleessaan mun kengännumeron. Ja sama laulu taas, tääkin täti (ilmeisesti kuuro) alko tyrkyttää mulle alamittasten mustaa nahkajalkinetta. Mistä nämä tällaset myyjät löytyy, ihan taatusti Kelan uudelleenkoulutettavaa porukkaa!. Eipä oo vielä koskaan kännyä ostettaessa tyrkytetty leivänpaahdinta tai autoo ostettaessa kauhakuormaajaa!

Tollasen kaupunkiseikkailun jälkeen kaipasin chillailua ja vaihdoin taas hetkeks maisemaa landelle, siellä rentoutuu eikä tarvi herneneniä kauheesti katella. Sitä rentoutuu kummasti ihan vaan chillaillen. Harmiks/onneks ei edes duunipaikkoja oo kauheesti tarjolla, ainakaan heinäkuussa. Otin siis vaan taas loman kannalta!

** ILMEISESTI MELKO KÄYTETTY ILMAISU KOUVOLASSA!

Lomailu katkes hetkeks, kun eräs hyvä ystävä Kipakka kaipas seuraa roadtripille Hämeenlinnaan. Ja mähän oon aina mukana (kaikkee pitää kokeilla paitsi kansantanhua ja omaa mummoo, ruumiskin käy jos se on vielä vähän lämmin!).
Se oli eräs kaunis keskiviikkopäivä. Mutta mähän otin jo pohjaa tuolle tulevalle reisulle tiistaina, Edisonissa tietty. Kipahan sitten haki mut valmiiks Naantaliin tuolla amerikan ihmeellisellä raudalla Edistä. Aamulla siis lähes 100%:n varmuudella ylös (ei mahanesteet, vaan minä),ulos ja olutkauppaan. Haettiin vielä Jardeträkki kyytiin ja bändi oli koossa. Jarpen kanssa maisteltiin olutta ja kateltiin kuumia maisemia. Lopulta oltiin Hlinnassa ja löydettiin vielä tuo perkeleen huoltoliikekkin. Ja kaikki tämä pelkän umpion takia. Ihan ku vittu Turussa ei osattas sellasta takuuna vaihtaa. No sama se mulle..kun on LOMA! Vartti venattiin ja homma oli valmis. Ajettiin keskustaan ja suoraan olusille. Näin lähellä tota kuppilaa kenkäliikkeen ja päätin mennä koittaan onnee, ja se löyty helpommin ku Turuuust! En nyt siis tarkota, että pokasin tuon hehkeen myyjän, vaan löysin ne kauan etsityt miestenkengät. Kertalaakista ja sellaset, jotka sopii. Tähänki vois laittaa mainosta, että VITTU turkulaiset kauppiaat; Ottakaa mallistoonne ne oikeet miestenkengät. Siis numerot, jotka lähtee 47:stä eteenpäin!!!!
Sitten lähettiinki ajaan takas koti-Turkuun. Tällä kertaa kierrettiin toista kautta ja ajettiin oikeen lande-Loimaan kautta. Siellä otettiin pikavisiitti Handeliin ja matka Turkkuseen. Kävästii vaihtaa mun kledjut Vakkella, haettiin pitkätukka-Jussi ja mentiin Kipakalle Nådendaliin maisteleen väkijuomia. Siellä oli oikeen bilemeininki, kun porukka lisäänty enempiki..tällä kertaa ei kirjaimellisesti. Eli siis armeijassa kuultu termi ”hakata pissivehkeitä yhteen”, ei tällä kertaa toteutunukkaan. Puoleltaöin allekirjoittanut tilas suharin pihaan, ja läks Turkuun pubiin. Muut jäi vielä sosialisoimaan keskenään Naantaliin. Löysinpä vielä tieni karaokekuningattarien esiintymispaikkaan, Silveriin ja siitä sitten pikaluritusten kautta kebulle ja yökylään…olympialaiset jatkukoon ;)!

Siinä sitten torstai chillattiin kokaten, mutta perjantaina sitten taas oltiin vauhdissa poitsujen kanssa Silverissä pelaamassa keppipalloo! Jannut oli jo melko hyvässä, mä vasta noviisina alottelin. Pelattiin muutamat pelit ja tuli siinä lähteissä joku blondikin halaileen ja tyrkyttään numeroonsa. Me ei niistä välitetty, vaan jatkettiin Rentoon, jossa oliki vanhoja duunikavereita. Juominen ylty myrskyn lailla mut ei haitannu. Osa jo lähti virittään bändille jatkoja Katin luo, mä poistuin Edisoniin yhdelle. Kun tulin takas, piti mennä tälle yhdelle ns. kaverille yöks (kun oli pelkkä T-paita päällä, helvetillinen viima ja vettä sato), mutta mulle sanottii ettei sinne kannata tulla/mennä kun jo melkeen nukkumassaki oltiin. Ajattelin että siellä joku mies. Iski paniikki, taksijonoki oli nälkävuotta pidempi. No sitten muistin Katin ja jatkot. Sinne passas hyvin mennä. Ja mitä mä näinkään kun tulin sisään, tämä ns. kaveri heiluuki kyseisessä mestassa. Thats it, mä paiskasin oven kii ja jonotin sateessa ja kylmässä viimassa mittaria. Olinhan mä sitte varmaan puol kuus himassa hiukan vittuuntuneena! Siitä seuras jonkinasteinen mökötyssessio, en puhunu edes itelleni viikkoon!
No, seuraavalla viikolla sitten piti lähtee landelle yhden aamuisen keppipallosession jälkeen. Kelihän oli mitä mahtavin, enkä raaskinu. Kaveritki oli jo jokipaatissa, joten liityin seuraan laivanupotukseen! Päivän mittaan billeet kasvo tolkuttomiks, meidän laivan pöydässä oli varmaan 15 ihmistä ja niistäki pari mun ”pokaamia” ventovieraita! Paatista ku lähdettiin, niin osa oli käyny kuulemma Bankissa tekemässä pienen noston ja osa oli Edisonin kautta menny El Gringoon (Jep, älkää kysykö miks)! Siellä sitte ollaan taatusti Jarpen kanssa haastettu lontoota yön timojen, hispaanojen ja edellä mainittujen ”ryhmien” suurien mieslihasten perässäjuoksevien turkugimmojen kanssa! Tuolta seurue on jatkanu Skodaan***, josta ollaan melkeen lennetty ulos. Ja tämä vaan siks kun rakas koordinaattorimme puras allekirjoittanutta habaan, niin että siitä saa kuukauden päästä vielä legovalun tehtyä! No, ei lennetty vaan käveltii ulos. Ja siitä sitten laulaan KaraÅkee Silveriin. Aika hatara vika filmitallenne mun päässä on, kun meidän teinin kanssa ollaan tanssittu hitaita jonkun laulaessa Arja Havakan Lokkia! Siitä sitte olen minäkin (kuten eräs muukin) siirtynyt koordinaattorin kämpälle nauttimaan yöllisestä mieliteosta..nukkumisesta!
Torstai oli sitten lämmin päivä ja ihan liian arvokas tuhlattavaks, joten tenua vaan…yksin jossain. Pitää varmaan kirjottaa kuten Vuorinen; EI MUISTIKUVIA!
Mutta kun päästiin perjantaille, oli tiedossa yhdet tuparit..vaan 8kk jälkijunassa. Niitä olis viettämässä vaan mä ja vanhat työkaverimuidut ellen keksis jotain. ja keksinhän mä, aveckutsu kun oli. Pyysin pikku-Jussin mukaan, sillä kun alko lomakin. Mulla oli vaan hirvee jälkijäristys edellisistä päivistä, eikä ois oikeen napannu. Mutta luvattu mikä luvattu. Hain alkosta kivan punkkupullon tuliaisiks ja menin odottaa Jussia Alvariin. Mikolta baarissa tilasin jotain kevyttä olutta..tolkuttomaan närästykseen. Sellasta sainkin, vaikkei sekään uponnu! Juotiin oluemme ja jatkettiin matkaa Käsityöläiskadulle. Haettii Salesta olutta ja minä närästykseen piimää sekä mustikkakeittoo!
Siinä se ilta meni napostellen varovasti, varovasti litkien olutta ja lopulta piimää vodkalla ja vodkaa mustikkakeitolla! Ei se viina noussu sitten kuitenkaa! Lähettii jatkaan Rentoon. Siellä taas tilasin närästykseen helpotusta, sain Jekun ja Moskovan muulin. Ei noussu. Join lisää, ei noussu vieläkään. No, ei ihme mutta sitten alko mein väki väsyyn. Porukka lähti hissukseen himaan ja yllättäen mä jäin yksin tai melkeen. Jossain kottaraisten pöydässä istuin. Hyppäsin jo vikaan dösään ja olin tuomiokirkolla, kun mulle ilmotettiin optiosta keskustayöpymiseen. Otin tarjouksen kuten kuuluu, hyppäsin dösästä ja matkasin Ediin. Join pari, noudin siellä lojuneet kamani ja pilkun jälkeen Eijan kaupunkiasunnolle Tuomiokirkon viereen ;)! Noutaja tuli nopeesti ja 95 kg lihaa sammahti melko nopeesti! Aamulla olo oli sellanen, et kroppa kaipas 5 litraa vissyä! Onneks Eija heitti mun kotii ja tyhjensin S-marketin vissypotuista!
Nyt oliki aika lähtee relaan landelle ja siellä sitten vietin reilun viikon…oli rento juomaton fiilis. Olin vaa kokkaillu ja chillaillu.
Mutta aina lopulta iskee se isomman cityn kaipuu ja tällä kertaa se iski siellä kuun loppuvaiheessa kun DBTL oli jo hyvin käynnistyny. Keli oli torstaina komee ja mä suuntasin iltasella suoraan jokipaattiin. Ihmisiä oli ku Hong Kongissa. Join pari bissee ja suuntasin Vakkelle. Tämäkin kuukausi oli nähty!

*** NYKYÄÄN ERI NIMELLÄ,JOUTU VAIHTAA NIMENSÄ KOSKA AUTOMERKIN EDUSTAJAT VETÄS JALKAPALLON NENÄÄNSÄ!

Niin se tuli kesäkuun eka päivä ja sunnuntai, ilman krapulaa. Silti sydän hakkas ku mustasukkanen äijä muijaansa ja hikoilin ku heteromies homosaunassa. Illalla alkais duunit kello 19 reikäleipä uudessa mestassa, ja mulla oli vielä tämä orastava flunssa.
Tällä egolla menin vielä hiukan myöhässä, pari minuuttia vaan mutta silti. Sain jonkinlaiset työkledjut, koska ilmasto oli jääkaappi. Heti alkuun huomasin, että duunikaverit on todella lepposia..ja nuoria. Tällanen vanha paarmaki otettiin vastaan todella hyvin. Eikä muuten ollu ainottakaa vanhaa kurppaa, joka ois puhunu selän takana paskaa. No, huumorihan oli kuten varastohommissa kuuluu ollakki. Aikamoista suunsoittoohan se oli. Ihmeesti siellä olikin samannimisiä heppuja töissä ainaki siinä ”makkarakopissa”, jossa mäkin painoin meneen. Siis suurin osa niistä oli ”vitun homoja” ;)! Tuntu ettei ekana päivänä juuri aika kulunu vaikka olihan homma kivaa, mutta vaan työkavereiden takia. Homman pysty kevyesti hoitaan, jos vaan osas laskee seitsemään ja hiukan tavata. No, eihän kaikki totakaan osannu mutta ne olikin sitten niitä urpoja, jotka ei oo lapsena saanu tarpeeks tissiä ja huomioo tai sitten on tenavana haisteltu liikaa ponnekaasuja sillan alla! Tarkkikselta suoraan vaan tonne ja ainoo sosiaalinen taito on änkytys!
Homma alko yön tunteina sujuun, hiukan vaan oli vaikee muistaa heti alkuun, että missä minkäkin kaupan lava sijaitsi. Homma oliki melko fyysistä ja tennareista kulu pohja jo yhdessä illassa, kun tuli käveltyä sikin sokin ja melko paljon. Töiden jälkeen sain kyydin, mutta enpäs mennykkää kotiin vaan yökylään…onneks, sillä eihän kukan noista poikasista ois uskaltanu kuskata mua Vakkelle. Joskus neljän maissa olin käyny suihkussa ja otin yhden ansaitun oluen…eikä vittu se uni sitten tullukkaa, sen verran adrenaliini ja testosteroni juoksi suonissa. Aamulla heräsin….rättiväsyneenä ja jatkoin unia, flunssa vieläki rasitti eikä taatusti auttanu se asia, että olen helvetin iglussa duunissa! Jatkoin unia ja päivällä soitin työnjohdolle pitäväni hiukan vapaata..maanantain, muuten ei flunssa taltu.
Siinähän se työnteko sitten suju kesäkuun alun ja homma alko luistaan kepeesti. Sainpahan muutaman hyvän kaverinkin. Kalle ja Hannu oli ykköstyyppejä…ja Kosovon oma albaani Retze, joiden kanssa läppä lensi eikä tylsää ollu lainkaan. Retze oli ykkösjannu,kieli ei oikeen sujunu paitsi ne ; ”Vittu, Saatana,Perkele,Homo,Apina sekä EI SE HUONO OLE” , suju kun vettä vaan tarvittaessa. Retzep kuskas mua myös ajoittain kotiin,kun en ollu keskustaan menossa. Oudolla kaverilla oli outo harrastus; ajaa yöllä poliiseilta salaa kortitta. Mutta kotiin aina päästiin ja sekään ei ollu huono! Retzepalla oli myös paljon hyviä mielipiteitä..esim Kosovolainen koira ei edes söis suomalaista lihaa. Tämän Kosovon ASEEN, ERÄN ja KEBABIN toimitusjohtajan mielestä suomalainen safka on paskaa ja verot syvältä mannen hanurista! Ja siitähän riemu alko, kun tämä metropoliitti herra näki naudan kokonaisen kylkimotin ja huusi hallin täydeltä; ”täähän on ku 60v naisen *i*lu. Mä kysyin että; ”Mistäs tämä 25v heppu sen tietää?”. Retze vastas vaan; ”EI SE HUONO OO!”
No olihan siellä varastolla sitten outoo hiihtäjääkin joka ladulle. Ja Oliha siellä hameväkeekin, vaan eri ”osastolla”. Eikä ollu hassumpaa kissaa ollenkaan. Harmi ku niillä oli talvirotsit päällä, muutenhan ne ois kulkenu pitkät päällä tai mopontulpat jöpöttäen…jo pelkästään siitä ilosta kun näkivät tällasen leijan liitelevän pitkin varastoo! Kysyin jätkiltä kerran yhden nimee, sanoin et se on kauheen tutunnäkönen. Ja siitäkös riemu alko ja se huhu, että mä oon pannu sitä muidua. Olisinkin…ei sekään ois ollu huono! Ja yks varaston keräilijädaameista näki mut pariin otteeseen, ja katto kaukaa niin märällä katseella, et mun korva kastu 5 metriä kaukaa! Kaikkee ei voi saada, ja tälläki kertaa sen tipun jäi kokematta skorpparin yliajo!

Sitten tuliki juhannusviikko, poijaat sillä jo hiukan etukäteen pelottelikin. Ja niin siinä kävi, ilmat oli komeet  possun persettä ja kantturan kylkee tuli valmistajilta sellasta kyytiä, että näin märkiä unia lankkupihvistä, ryynäristä ja 20 sentin suomivihanneksesta viikon ennen ja jälkeen Jussin!

No, onneks oli ihan kivasti vapaata Juhannuksena, et pääsi vähän huilaan noista pilipalijobeista. Mutta..taaskaan ei mitään plääniä, joten päätettiin ystävä (ehkä) kanssa mennä Naantaliin siskonsa paatille ottaan keittoo ja rillaan! Kävästii jo torstaina kattoo mestat ja viemää vähän tavaroita etukäteen. Mä siinä samalla sitten jo juhlistin parilla ketterällä alkanutta Jussia. Istuttii hetki siinä jollassa ja lähettii Turkkusee, ja mä tietty poikien kanssa Laituriin olusille. Siitä katteleen ihmiset Rentoon. No sieltähän tuli sitten pokattua joku kauppakassi, tai siis…se kauppakassi tai oikeestaan vaan lyhyt nainen (<160cm) pokas mut mukaansa mieskaverinsa kera. Oltiin kait lyöty pöydässä joku rahaton veto siitä, kumpi juoksee satasen nopeemmin Paavo Nurmella….ALASTI! No lähdettävähän se oli, koska mä otan aina haasteet vastaan, enhän muuten vois naistenkaan kanssa seukata/hengata! Siitä sitten tallustettiin Nurmelle ja kesävaatteet narikkaan. Sitten päässä soikin Kummelin biisi; ”munasillaan,munasillaan…kohta kaikki on munasillaan!” Juoksu lähti päin pildee jo heti alkuunsa. Mä tein siis Lasse Virenit alkuunsa, mutta en kyllä ihan sitten voittanu kuitenkaan…olin kuitenki loistava kakkonen. No,releet ylle ja jatkoille oli lähdettävä..tosin vaan kahdestaan tän hukkapätkän kanssa. Siinä sitten hetki talon lonkeroo naamaan ja hiukan evästä. Sitten alkoki kesäolympialaiset kuukauden etuajassa. Aamusta sain frendin hakeen mut veks ja taas alko kauppareisun jälkeen hillitön hauskanpito. Tosin mä halusin hiukan tuunata tätä meidän ideaa, en halunnu paatille, koska joku ois taatusit hukkunu…vaikka vaan siihen satama-altaaseen. Joten päätettiin vetää bileet tämän tytyn kaupunkiasuntoon. Siellä sitten tintattiin kahdestaan…vähän kokattiin salaattiaki, ja tulihan sitten eräs pariskuntakin meitä viihdyttään. Piti baariinki lähtee mutta ku vierakset läks, kello oli sulkemisaika!
Se oli tutilullaan kunnes kello oli sen verran, että yks tölkinsihahdus oli sallittua. Eli aamu alko taas suomilaisella aamupalalla. Tällä kertaa ei tyydytty salaattiin, olihan meillä grillikin jäänteenä tuolta edelliseltä suunnitelmalta. Ja kah ku ei ollu partsia, me viritettiin se kapistus keittiöön. Mä keittiömestarina paiston tusinan piffiä, litkin olusta ja välillä surffasin netissä suurta tyydytystä tuottavalla nettisivustolla…Nimittäin naamaraamatussa!
Iltasella taas oli suunniltemana poistua nautintolafkaan, vaan tällä kertaa tuliki isompi poppoo visiitille. Ja kun tämä seurue poistu, juottolat oli ollu kiinni jo tovin. No, nukkumatin kanssa hetken neuvoteltuamme päädyimme hänen ehdotukseensa. Heräsin aamulla, oli heikko olo ja mieli teki kotiin..sillä työt odottas illalla. Sain vielä työnjohtajalta viestin aamupäivällä ”Töihin sitten 19.00”! Minä helvetin vempulana se mua oikeen piti ;)?!?!
Sain onneks kyydin kotiin, otin päikät ja mietin miten tuskaa töissä tulis oleen. Sitte iski se kolmen päivän patouma synnittömästä juhlasta ja muutenki haureudettomasta viikosta. Onneks oli plan B ja eräs lupas miellyttää mua (ja mä sitä) ettei ihan ite tarvinnu. Reppu kuosiin siis ja keskustaan. Laitoin viestin töihin, että saavun myöhässä…koska ”juutuin ruuhkaan”! Ja hyvä ruuhka olikin. olin vaan 1,5 töistä myöhässä mutta sitäkin tehokkaampana. Pojat ihmetteli, että miksi laatikko lähtee Kivisen kourasta ku anoppi veneestä…keskellä aavaa! Jussista selvittiin..mutta sitten Mr Kalle otti hatkat duunista…alko vituttaan. No HassuHande vielä oli mestoilla ja Retze uhkaili lopareilla. Ja niinhän se sitten teki, Kosovon Lord of the war irtautti ittensä palveluksesta viikko Juhannuksesta. Sillon mullaki tuli se fiilis, kaikki hyvät tyypit ja kuskit oli lähteny, seuraavaks ois mun fiilis. Soitin päällikölle ja anoin armoa. Lupasin tosin olla armelias ja jatkaa Ruisrääkkään asti. Tuli helpottava olo, sillä en ollu käyttäny aivojani kuukauteen…enkä oikeestaan edes tuhonnu niiden pikku solusia. Kesäkuu läheni kivasti lopppuaan, kuten mun palveluskin tuossa lihansyöjän paratiisissa!

ps. Jos jonkulla on levoton anoppi, hyysäävä emäntä tai asutte Vakkella (kuten allekirjoittanut), Retzepin mukaan Khalasnikovin saa viidellä huntilla!