Blogi

Viikko, kuten monet muutkin aiemmin, alko tekemättömissä merkeissä. Kirjastossa pitää käydä lukaseen sunnuntain aamujulkasu avoimien vapaa-ajan harrasteiden takia. No, eipäs ollu tarjolla mitään kiinnostavaa, joten koitin ettiä Halmeen elämänkertakirjat uudelleenlukastavaks. PERKELE, nehän oli poistettu Vakken kirjastosta, mahtoko olla syynä rasismi vai onkohan joku kävelevä liinavaatevarasto polttanu ne koraanin vastaisena??!?!?
Maanantai suju siis varsin flegmaattisesti…no sitä se oli työelämässäkin!

Tiistaina sitten oli tarkotus iltasella mennä käymään yhden muidun seurana (eli kantojuhtana) Ikeassa, tuossa ruotsalaisten miehille kehittämässä maanpäällisessä helvetissä. Mä olin vannoutunu, kuten lärviraamatunkin suhteen, että mua ei yksikään hamekansan edustaja raijaa tuohon kyseiseen pahvilootanäyttelyyn! No, kaikkihan tietää millanen suhde allekirjoittaneella on naamakirjaan, taispa joku tituleerata tittelillä; naamakirjaguru. Olin himassa odottamassa lähtökutsua Kuninkojalle. Sellanen sitten tulikin ja lupasin steppailla Vakken Filkkarin pihalle. Leijailin tuttuun tapaan Itiksen läpi, kun siinä etuovella oli jotain menossa. Lähemmäs päästyäni huomasin jonkun isokokosen juopon suomalaisen ottavan yhteen muutaman kinuskikorvan kanssa. Tämä laattamies Reino viskas yhtä keskiyöntimoo pullolla suoraan kajuuttaan. No, eikös nämä vesselit Gampian poijaat suutahtanu ja hyökkäs päälle, vaan juopporenttu pääs Itikseen sisään pakoon. Yks näistä pikkusälleistä nappas jostain pyörän etuvanteen ja yritti sillä viskata tuota diletanttia (joka oli jo sisätiloissa) selkään, kun sain vanteesta kii, poistin sen kaverin asevarastosta ja nappasin mokkakorvaa pillistä kii sanoilla; RAUHOTU PERKELE! Se yritti piipittää huonolla suomen ja swahilin sekotuksella jotain, mikä ei mua edes kiinnostanu. Helppasin sen verran, että kaverin väri palautu siitä jännästä lilanruskeesta tavalliseen mokkakahviin. Sen kaverit lähesty tämän pikku-apinan avuks ja tämä ”pääjehu” koitti korottaa äänenmurrostaan sen verran, et ois ollu pelottava ja huus; ”Nyt khuule säki saat turpaas….!” Mä kysyin naureskellen tältä nuorisorikolliselta, että ”kuinkas pitkä sä olet?” Se piipitti; ” Mitä vittua…167???” Mä naurahdin sanoilla; ”onpas siinä korkee läjä paskaa…!” ja jatkoin; ” Ota toi sun bambuorkka ja juokse siihen luolaan, jota himaks kutsut, ennen kun todella mua alkaa kyrpiin… ” Olin herkässä mielentilassa tuon Ikeakeikan takia.

Hyppäsin neidon kyytiin ja päästiin Ikean pihalle, jossa ois siis voinu järkätä vaikka Metallican konsertin; Vittu mikä kompleksi koko häkkyrä. Eikun pyöröovista sisään ja pikkupojan lailla ihmettelemässä uutta ja ihmeellistä. Raput ylös ja se oli menoo. Prkl mikä labyrintti se on, ei olis ihme vaikka jonkun aviomies vaeltelis siellä vieläkin ja setä oli tullu vaan avajaisiin. Olihan siellä kaikkee ja helvetisti ja helvetisti kaikkee! Siellä sitä sitten seikkailtiin kun karavaanari Kalajoen hiekkasärkillä. Joka saatanan tuolissa piti koeistua kuten sohvillakin, joka perkeleen kaapinovi piti avata ja sänky maata. Positiivisinta tässä oli se, että naisia siellä oli. Sehän on parempi iskupaikka ku yksikään Sedun kuppila. Tosin, jos näillä kottaraisilla on kalujen (huone) suhteen tuollanen ”ruotsalainen” maku, millanen se mahtaa olla miesten suhteen?? Kelpaa vaan sellanen keltasessa kansitakissa, villatakissa ja purjehduskengissä vaeltava pikkupohatta, jonka purjevene kaipaa uutta sisustusta. Kaikki tämä venerista kasattu krääsä kuljetetaan Naantalin laituriin tuliterällä farkku-Volvolla!! Saatiin me sitten koko tehdashalli kierrettyä läpi ja poimittua kamat kärryyn itsepalveluhyllyistä ja kassalle. Sekin meni vielä kivuttomasta, mutta allekirjottanu olis halunnu herkkutorilta hiukan paljon kehuttuja meatballsseja. Tutkailin muutenkin kyseisen osaston valikoimaa ja silmään iski myös juustoja jne. Olin jo tarttumassa eineksiin, kun näin tuon osaston jonon. Jumaleizzon, ei mitään halua jäädä jonottaan tuohon 20 metrin jonoon…ihme ruottalaista organisointikykyä kyllä. Porukka venaa vartin, että saa saatana Maraboun suklaalevyn vedettäväks tuulensuojaan. Menisivät helvetti Saleen ja saisivat vielä bonukset. Siellä mä sitten muka viimisenä odottaisin pakastebullien kanssa, että saan köyhdyttää itteeni 6 Öröllä?!??!? Ja ku pääsen himan, nuo pullat sen verran sulaneita, että niitä ei voi enää pakastaa. No, eihän mulle ole koskaan tuottanu tuskaa nauttia kiloo lihapullia kerralla, mut jos ei vaan siis halua. Poistuin tyhjin käsin ja kirosin hiljaa sekä ääneen, että mielessäni; Tänne en enää tuu koskaan ja se on VARMA! No, ens kerralla meen ruuhkattomaan aikaan. Päästiin neidon lukaaliin ja avasin heti netin, kuinkas ollakaan Ikeassa oli pari duunipaikkaa auki ja hakemukset lähti samantien eteenpäin. Illan ratoksi katoin vielä mitä nämä Ikean paketit oli syöny. Aika helposti kasattavia olivat nuo pöydät ja kaapistot, suositella voin siis myös insinöörien vaimoille; kyllä teidänKIN miehenne saa nuo lopulta kasattua…Eikä ole työkaluja muka, joilla mies voi itsensä teloa!

Keskiviikkona ja torstaina sitten seikkailin neidon seurana ihan supisuomalaisissa kalu ja mattoliikkeissä ettien jotain, mitä ei varmaan vielä ole edes keksitty. Kodin ykköset, Sotkat ja Maskun kalutalot tuli hyvinki tutuks parissa päivässä. Löydettiin me sitten jotain karvamattoo ja sisustuselementtiä kipeytyneiden jalkapohjien hinnalla! Päivisin sitten kattelin duunipaikkoja hyvin suurella sykkeellä. Olin saanu torstaina Yahoon meiliin ulkomaiselta palvelimelta viestin kuvineen. Ei voinu ku nauraa, se oli just mua varten toisaalta tehty. Mietitytti vaan, että pitääkö mun alkaa gigoloks jossaki ulkomailla vai mitä tuo tarkotti…tuollanen paita ja karvamatto rinnasta löytyy, eikun töihin siis!! Fiksaan kuvan alle tuosta tämän blogin alle. Olen aiemmin tituleerannu itseeni leikkisästi Vakken horokolliks, tämän myötä olen Turun uusi mieshuora työnimeltä; MrLollipop!!

Sunnuntait on sitten maailman tylsimpiä päiviä, vielä kun ei kaupatkaan ole auki. Toisaalta taas vihaan jouluhäslinkiä, mutta taitaa se silti olla kivampaa, et saa juosta herkkukeinujen perässä sunnuntaisinkin.
No, mitäs sitä muuta olis taas voinu tehdä, ku lempipuuhaansa. Filkkarissa oli iso nippu DVD-lättyjä, joita en ollu nähny. Siitä siis sekalainen valikoima toimintaa ja komediaa kainaloon, ja kotiin tekeen kunnon einestä.Voisin siis sanoo, että rauhallinen sunnuntaipäivä ja –ilta.

Lauantai meni taas sitten tietty vauhdilla. Himassa hiukan kikkailin aikani. Mulla olis ollu tiirikat tuon eräänki daamin kämppään, jossa ois mahis ollu tehdä työhakemuksia. Mutta jotenki tunnit meni nopeesti. Taas säntäsin herkkupeppumarkkinoille Stockan keltasille päiville. Siellä menee aika suhteellisen nopeesti. Olin jo kuukausia aiemmin päättäny, etten rahojani noille kusetuspäiville vie. Kuitenkin rahan voima oli omaa päätä kovempi. Löysin kivan kauluspaidan ja ostaahan se oli pakko! Kiertelin hetken ja löysin myös t-paita valikoiman, josta jo yhden värin omistin. Nyt karderoobiin iskeyty toinen, eri värinen ja hiukan halvemmalla. Mietin joskos pitäis juoda ns. ”mitalikahvit” tai pikemminkin oluet kun oli voittoisa fiilis. Paskat, läksin himaan laittautumaan ja siitä tuolle vieraskämpälle. Surffailin hetken ja sitten olikin aika vetätyä Rentoon. Oltiin Katin kanssa sovittu treffaavamme siellä. Juotii parit oluet kunnes Nti T oli valmiina kotiutumaan. Mä suunnistin taas tuon yhden parturin perässä ”Skodaan”. Hetken istutta, kyseinen neito ilmaantu paikalle, vaan ei yksin. Se talutti niin kusipäisen näköstä jannua, ettei edes Donald Trump vedä vertoja. Tää jannu oli vielä pahemmassa kunnossa kuin Mervi Tapola grillijuhlissa, joten nainen toimi hiukan kävelykeppinä. Join tuon yhden bissen ja suunnistin Edisoniin. Mesta oli taas suht täys mutta hetken väijymisen jälkeen, sain ku sainki istumapaikan. En joutunu kauaa persettä yksin kuluttaan, kun pöydän viereen tuli rokahtava mimmi hameessa ja saappaissa (tietämättömät juntit, korkkarisaappaissa eikä Nokian kumiveneissä) kysyen saako liittyä seuraan. Ja sitä päivää ei tulla näkeen, kun Janne käännyttää tipun takas metsään. Istuttiin ja juteltiin. Muidu kerto olevansa hiukan humalassa, puolikkaan punkkupotun voimin. Sain selville, että daami omistaa parturikampaamon, mutta nimee en nyt perkele muista vaikka haluisinki. Jutustellessa neito kerto kaipaavansa kunnon kotibileitä, ja mä lupasin jeesiä. Kerroin tuntevani monta misukkaa, neito vaati miehiä. Sanoin tuntevani VAAN insinöörejä mutta neito lupas tyytyä niihinkin. Niinpä tyty otti puhelinnumeron, minä taas unohdin tehdä samoin. Ja siis nimeekään ei naisesta tiedä, PRKL!
Jossakin vaiheessa oli lähdön aika, neito Kukaan, minä Bökeen. Halattiin pihalla ja erottiin.
Bökessä jonottamisen jälkeen join yhden lonkun ja hipsin himaan,omaani….EI VAISKAAN!!

Perjantai sitten asia erikseen tästä muusta viikosta. Vakkarihoito paineli laivalle, mä hulluille päiville. Tai, siis kävin hulluilla päivillä päiväsaikaan ja suuntasin Petreliukseen. Mimmi läks laivalle, mä jäin surffaan nettiin. Kyselin piruuttani tietyiltä foorumeilta ehdokkaita yhdelle oluelle ilman sen kummempia odotuksia. Yllättävää kyllä, kaikki hannas! Selitystä löyty jos jonkinlaista. Pitää kattoo mummoa, ajaa sääret, kattoo eilinen säätiedotus nauhalta ja paras ehdottomasti oli
”Yhdysvaltain demokraattinen puolue (engl. Democratic Party) on toinen Yhdysvaltain poliittisista valtapuolueista. Toinen on republikaaninen puolue. Demokraattinen puolue katsoo periytyvänsä 1700-luvun lopun antifederalisistisesta puolueesta, joka vastusti keskusvaltaa ja ajoi osavaltioille mahdollisimman suuria toimivaltuuksia. Puolueen sisällä on useita mielipiteiltään eroavia ryhmäkuntia, joskin puolue on New Dealin jälkeen profiloitunut (yhdysvaltalaisittain) vasemmistolaiseksi ja työväestön ja köyhien asemaa ajavaksi puolueeksi, mutta puoluetta ei silti voida laskea vasemmistolaiseksi. Puolue perustettiin vuonna 1828. Puolueen kannattajia ovat perinteisesti olleet katolilaiset, koillisosan uudistusmielinen työväestö, sekä eteläosien konservatiiviset protestantit. John F. Kennedyn aloittama rotuerottelun lieventäminen on vähentänyt kannattajia etelässä, mutta tuonut sitä vastoin suuren joukon kannattajia mustien väestöstä suurkaupungeista. Puolueella oli enemmistö edustajainhuoneessa 1933–1947, 1949–1953, 1955–1995 ja 2007– sekä senaatissa 1933–1947, 1949–1953, 1955–1981, 1987–1995, 2000–2002 ja 2007–. Kansainvälisesti demokraatit ovat edustaneet ulospäin suuntautuvaa politiikkaa.”
No, mä hyppäsin dösään kuitenki ja päätin kävästä himassa vaihtamassa kledjut, sekä maistaa lasillisen viskiä. Hyppäsin Petreliuksessa dösään, kuten pari sööttiä parikybästä herkkukeinuakin. Matka suju rattosasti ja oltiin jo Uudenmaankadun huipulla kun eräs pappa halus jäädä veks. Päästiin pyssälle ja POKS! kaikki valot sisältä sammu. Dösä oli pyssällä, mut kuski ei avannu ovia. Ihmettelin siinä pimenevässä illassa et mitä vittua. No, pysähdys kesti ja kesti. Sitten eräät mieskuljetettavat kävi kuskin juttusilla ja sai fikkarin. Ne sillä tuikkuvalolla etti ovien hätäkatkasijoita, joilla saadaan paineet pois (pervoille taas tietoisku, ei tekemistä naimisen kanssa, ei edes itsetyydon!!)
Eräs jannuista heitti leikkisästi, että onneks tämä bussi ei ainakaan pala! Oltiin oltu paikalla 7 min kunnes fikkariheppu sano, että tänne jäätiin. Kaikki valot,ajovaloja myöden, oli sammunu eikä ovia saanu auki. Mä nousin ja sanoin että; ” vitut mä tänne jää, mun pitää tänään päästä vielä Koomaan ja Bökeen tsekkaa herkkupeput!” Otin keskiovesta kii ja painoin koko voimalla oven syrjään kunnes olin ulkona. Ovi pääs hiukan takas kii, mun käsi välissä. Mammat ja muut kyyditettävät oli et nyt päästäs ulos…väänsin oven uudestaa auki kunnes kaikki oli ulkona. Mammat jäi ylistää miten kivaa oli kun mukana oli voimaa MIEHEN muodossa. Kyllä siinä sitten kostu taas ihan muusta parit nuoretKIN pikkupöksyt, mä en niitä sinne jääny haisteleen, vaan juoksuaskelin otin seuraavan pysäkin haltuun. Pääsin himaan ja otin viskin, suihkin ja puhtaat vaatteet. Takas cityyn tarkoituksena korkata entinen Galax, nykynen Kooma. Piti kuitenki ensin käydä Rennossa nauttimassa yks. Pääsin kävelykadun päähän ja MITÄ VITTUA? ?? 30 metrin jono, koitin tapittaa miks, ja selvishän tuo; Topi Vitun Sorsakoski! Ajattelin mennä siis Olkkuun, sekin vähän tuntematon luukku. Sisään sykkeellä ja turhaan. Se kansa, joka tuulipukuineen joskus katos Rillosta sen sulkeuduttua, löyty!! Olihan siellä pari nuorta muidua, mut neki tais kadota aikanaan Rillosta, siinä kaatokunnossa ne oli ja yhtä vitun epärytmikkäitä kuten Rillossakin. Voin sanoo, että molemmat jalkansa murtanu entinen venäläinen painonnostajaruhokin osaa tanssia seksikkäämmin ku nämä neljä muidua!!!
Join kaks bissee ja siitä sitten naama kohti Koomaa, vaikka hirvitti tuo 15 Ekun sisäänpääsymaksu! Kävin kauppatorilla nostaa rahaa ja olin Svenska Teatternin edessä ku katoin millanen vitun jono Koomaan oli. Yrittänyttä ei taaskaan laitettu, vaan menin jono perälle avoimin mielin. Kello ei kuitenka ollu yhtätoista mut sydäntä lämmitti tieto monesta kanssaihmisestä Koomassa koomassa! Jono ei tuntunu varttiin liikkuvan ja tuskastuin. Sitten tuli bussi nro 61, johon nämä saatanan kaikki ihmiset nousi. Hiukanko vitutti, katoin eteenpäin ja Kooman ovi oli aivan tyhjä. Taas kirosin Turun kaupungin infran suunnittelijoita..kuka vittu laittaa bussistopin baarin ovelle…STNA??!! Pääsin sisää ja kyselin Pokelta paikan protokollan. Sain selkeet ohjeet ja sitä mentiin ku kani porkkanan perässä. Paikka oli kuiva ku Lenita Airiston pikkarit. Karaokessa ei ketään ja nuorisopuolla ei sitäkää. Join kuitenki pari bissee ja odotin yleisöryntystä. No tulihan sakkia hiukan..koska illan esiintyjä oli Miss Divet 1978 tai jotain. Eli siis yleisö oli puolisokeita akkoja jotka kuvittelee tollasesta hintelästä hinaajasta Heteroo ja toinen puoli sitten BB-Nikoja. En ollu kumpikaan vaan tylsistyin täysin. Parempi esiintyjä ois taatusti ollu pieni orava, joka osaa soittaa kävyllä ”Maijal oli karitsa”!!!
No, sitten ku seisoin eturivissä niin eikös takarivin pienet kääpiöakat töki, että ”väisty saatana”…ku katoin niin eikös siellä ollu entinen deitti jolla kupoli oli himmenny jo vuosia sitten. Mulle ei vittuilla ja mä en kumarra ketään. Joten seisoin ku Varpaisjärven musta graniitti hautausmaalla!
Ton shoun jälkeen riitti ja teleportaalisoin itteni Rilloon. Siellä oli pari tuttua chicksiä, joiden kanssa fiksattiin ittemme Bökee. Siellä seisoin ja nautin rauhassa olutta kunnes se iski. Elämäni upein BomChickaWahWh hymyili ja vilkuili. Hetki ja neito teki liikkeen. Esitteli itsensä ja kerto tunnistavansa mut. Olin otettu. Tunnisti mut kuulemma Turun suurimmaks mulkuks erään foorumin sivuilta. Mun ego kasvo, kuten Nokian osakkeiden arvo 90-luvulla. Juteltii hetki kunnes läksin himaan…yllättäen onanoimaan…HUH, mikä raskas päivä, EGOLLE!!!

Viikko kulu aika sellaseen tylsään ”Tyttökullat”- meininkiin. Kattelin siis olemattomia duunipaikkoja ja vielä ihmeellisempää, hain niihin. Ja saman tien tämänkin viikon jakson vois esittää perkele vaikka laulamalla ”Maanantai ei mittää, tiistai ei mittää , keskiviikko-torstai ei MITTÄÄN”! Vaan torstaina tapasin sellasen vanhan kirjotustutun. Istuttiin tuttavallisesti Oscarissa yhdellä. Neidolle vielä oikeen kahden ison kouran aplodit siitä, että tuli paikalle kipeenä kuumeessa. Normaalisti oisin ehdottanu kotilääkärin elkein ”vaatteet pois ja pöydälle” -hoitotoimenpidettä. Tällä operaatiolla torjutaan mahdollinen kuume ja juurikin tuottamalla mahdollisimman monta orggua! Neito oli sen verran korrekti, notta päätin vaan ehdottaa buranaa ja lepoa. Lisäks, mun hoitotoimenpiteen jälkeen kotiinkävely olis tuskaa! Join pari, mimmi yhden. Saatoin neidin dösälle ja menin omaani. Vittuako valehtelen, mut haettiin ja sitten salaattia kuten kunnon ison miehen kuuluukin!

Pyhäpäivä koitti, ja kuten raamatussakin sanotaan, lepopäivä siitä tehtiin! Eli siis rauhallista eloo ja oloo. Ruokaakin oli saatava, onneks pakkasessa oli eineksiä kunnon pastasessioon..kamat sulaan siis ja hakeen Filkkarista jotain tuoretta DVD-soittimeen!
Siinä se pvä menee komeesti kattelen leffoja ja vedellen kunnon suolasta salamipastaa, naminami!
Enpä tehny juuri muuta…uutta viikkoa odotellen ja maanantaina heti kirjastoon lukeen työilmot Turkkarista.

Olo oli kyllä hyvinkin seuraava, urheilijoiden sanoin; Väsynyt mutta onnellinen!

For the first time in my live, I´m finally free! No mansion for me, I say, FUCK it! No brand new Humvee,I say, FUCK it!
-But you get no pussyyy
-FUCK it!!
You don´t understand, is a make love to my hand. So I don´t need you honey, I beat my dick like it ows me money!!

Siinähän se lauantai sitten taas suju komiasti. Aamukahvien jälkeen kiertelen hiukan 3+1 päivällä (ja taas pervoille tiedoksi, ettei tämä ole mikään seksimessujen alagenreosasto) ja naureskelin tyhmiä ihmisiä, jotka rynnien myllää itselleen normihintasta alelaputettua tavaraa. Synkkää miten ihmisiin vetoo heti tollanen, kun laitetaan lappu ”ALE” , ”HALVALLA” tai ”Osta 3, maksa 2”…mua ei ainakaan tollasella chaiballa kusetata mutta eihän mulle siis vittuillakkaan. Sen verran taas oli palautetta annettava S-ryhmälle, että oli kyllä melkosia kottaraisia hommattu kiireavuksi. Ihan siitä huvista ois voinu jotain krääsää ostaakkin, että ois päässy puhe-etäisyydelle näiden kaunottarien kanssa. No, olihan siellä sitten miesosasstookin, joskaan niitä ei voinu MIEHIKSI kutsua. Siellä on tällasiä ”sori, et olen olemassa” -piipittäjiä, joiden asuste on seuraava; ylisuuri t-paita, ja pillifarkut joiden lahkeet tungettu sukkiin. Eikä näitä helvetin smurffeja edes nää kun ne vaeltaa hyllyjen välissä. Ja jos vähäänkään oisin menny vaikka puhutteleen näitä asiakaspalvelun Frodoja, nillä ois taatusti menny, äitin ostamat, Aku-bokserit vaihtoon siltä seisomalta! Pieni miinus annetaan kuitenki tässä kohtaa TOKille ja kaikille joilla on hulabaloopäiviä. MIKSI HELVETISSÄ pitää ne jumalattomat, ”3+1”, ”ALE” ”OSTA NIIN PALJON KUN JAKSAT KANTAA” TMSTMS , plagaatit asentaa niin vitun alas. Kun tulee vähänki isompi setä pitkin käytävää niin siinä menee varsin hyvin huoliteltu tukka päin vituraa. Ja sitten kun näitä perkeleen pahvimainoksia on pitkin käytävän kattoa roikkumassa, siinä saa pujotella kuin Palander konsaan!! Ei kaikki STNA ole sellasia käpyjä ku Sedu tai Ressu. Kaverithan joutuu nousee jakkaralle, että ylettyvät ottaan kukkaron perstaskusta.
Aikani seikkaillen ja katsastaen ”tarjontaa”, lähdin kuin rusinat maksalaatikosta…ja syämään tiätty. Ei tullu oikeen muuta mieleen, painelin Hessulandiaan ja tilasin mega-aterian ja kerroshampparin. Nälkä poistui hetkeksi mutta vaan hetkeksi kuten Valjakkala (aka. Nikita Joakim Fouganthine) vankilasta.
Ruoka piti huuhdella, suunta siis kupille. Join oluen ja matkasin kotiin, illallahan olis tiedossa syöminki häppening eikä edes omaan piikkiin. Himassa fiksasin vähän tukkaa ja tein pikkupikku evästä. Karjalanpiirakan päälle vähän voita, juustoo ja lerssiä. Vedin kitusiini lähes ygösellä ja tuumailin; Ruuassa kuten erotiikassakin piirakka tulisi nauttia lämpimänä. No, meni alas noinkin ja jo aikanaan tuumaili entinen ATK-päällikkö notta; ”Kaikkea pitää kokeilla paitsi tanhuja ja omaa mummua, ruumiskin käy jos se on vielä vähän lämmin”!!
Läksin Bremeriin, jossa mua jo odoteltiin. Vaihdettiin 4 tunnin aikana kuulumisia pitkästä aikaa. Syötiin alkupaloina etanoita valkosipulivoissa ja olutta nyt tietty melkosesti seurana. Pääsafkana vedinki härkätortillaa, joka oli NIIIN mahtava että…ja taas juotiin olutta.Tarkotus ei ollu mitenkä humalaa hakee enkä edes ollu. Puhelin piippas rehvikutsua jossakin vaiheessa ja kymeneltä poistun muihin sosiaalisiin tiloihin. Yllärinä varmasti tulee kaikille se, että tuo paikka oli Edison.
No, neidin kanssa istuttuun, juteltiin ja siemailtiin melko rauhallisesti. Yllättävää oli taas se, että tilassa oli muitaki tuttuja neitoja, joiden osalta tuli melko kylmää kyytiä. Sitä se on tuo mustasukkasuus. Eikä ollu mitenkää imartelevaa tekstaria, ainakaan naisten osalta. No, onneks Janne osaa käytöksen kultaset säännöt. Kello alko oleen melkosesti ja piti vielä mennä vilauttaan rannetta Börsiin vaan en tohtinu. Repäsin rannekkeen irti ja huikkasin daamille, et nyt himaan. Ulkona oli alkanu sataa ihan törkeesti, joten juoksin taksitolpalle.
Pääsin sellasen vanhan harvahampaisen patun kyytiin. Äijällä oli varmaan tuo eläkepäivien harrastuksen suhata ihmisiä himaan öisin. Sitte se alko henkilökohtaseks ja kysy että missä asun. Alko vituttaan ja tiuskasin ”vittuuks kuuluu sulle; aja nyt vaan, se on sun hommas”! No, se lähti ilmeisesti kasvomuistista ajaan sinne missä ennenki olen ollu. Mä aloin pilkkiin ja heräsin Lausteen tienoilla. Ku salaman iskusta aloin laulaa Chisun biisiä; ”mun koti ei oo täällä…”! Äijä hermostu ja alko huutaan; ”Ite käskit ajaa…!” Mä sanoin että joo, mutten Baghdadiin! Sitä paitsi, missä vitussa pappa on oppinu kellon, kädet pitää olla kymmentä vaille kahdessa ja sun näyttäs olevan vartin vaille kolmessa??” No, jäärähän hermostu entisestää, aattelin et sen loputkin suunappulat putoo Mersun plyyshimatolle, joten sanoin asuvani Vakkella. Sen pikkupätkän ”Baghdadin” ja ”Bronxin” välillä otin hellästi kii käsijarrusta, vetämättä sitä kuitenka…papalla palo hiukan kääämi. Koitin selittää, että se on vaan esileikki kun joudun kuitenki menee yksin himaan eikä oo ketää kuumaa kissaa jota lämmitellä takapenkillä! Tuo 30-luvun Don Juan ymmärsi asian ja vei mut himaan. Lopun voitte arvatakkin, omaa nimee sai TAAS huutaa niin et kämppä soi!!

Aamusella heräilin rauhallisesti vaan taas tuli kiirus. Onneks sain kyydit tuonne tukkatohtorille. ”Saksiniekka” oli tällä kertaa hiukan eri, jota olen yleensä käyttäny. Sama ”toimisto” kuitenki, eri tuoli vaan. No, olen kerran ennenki tätä neitoa käyttänyt hyväkseni tai pikemminkin hänen loistavia palveluitaan. Ekalla kertaa ihmettelin hiukan toimintatapaa, sain meinaan isosti kuvan, että neito flirttaa mulle ja vielä käsillään ;)!
No, istuin alas ja annoin saksien puhua…keskustelu oli hiukan tönköhköä, vaan ajan kanssa se alko sujuun. Hommien kliimaksipuolla alko taas tuntuun, että mulle flirttaillaan. Ja tulipas siinä suoria vihjeitäkin, että mistä neidon iltasella löytää. Tukka tuli kuosiinsa, melko komeeksikin vielä…olin niin tyytyväinen. Marssin kävelykadulla kohti Stokkaa ku näin että siellä pyörii ”VihreänRauhan” poppoota. Päätin mennä kysyyn, et pääsiskös niille duuniin. Se piiperö vinku jotain ettei nyt oikeen taida…olikohan syy minun kalliit ja lapsen kätösin tehdyt jenkkifarmarit, pienen mokkaranteen ompelemat nahkatossuni vai kenties lemmikkioravani, jota kuljetan aina sillon tällön pannassa….Hahha! No sanoin tolle kävelevälle Uffin mainokselle et menis vittu oikeisiin töihin ton ihmisten ahdistelun ja talonvaltausten sijaan!
Olo uuden tukan myötä leijaili sfääreissä ja oli aika itsevarma fiilis. Steppailin Stockan ovista sisään ja sit se iski. Äärettömän kaunis nainen katso mua suoraan silmiin ja jäi jotenki tuijottaan. Pysähdyin silmäilemään tota jumaltarta. Kaunis sulavalinjanen vartalo, vaatetus aivan viimisenpäälle ja jotenki sai kuvan että jalat maassa-tyyppi. Lähestyin ja katseltiin toisiamme silmiin sanomatta sanaakaan. Mä kosketin tota prinsessan ihanaa ihoa. Tätä jatku tovi ja sitte huomasin, miten vedän muitaki naisia puoleeni ku banaani simpansseja. Ajattelin, että mun uuden tukan takia, viehätysvoima on ylimmillään. No, sitten putosin nopeesti maanpinnalle, kun myyjäksi itseään tituleerannut kottarainen tuli viereen ja sano” Voitko lopettaa sen mallinuken lääppimisen, asiakkaat hermostuu”! Mä nousin ylös ja otin Ritolat! Menin kotiin, tein normipäiväaskareet ja marssin tuonne paikkaan, josta piti tuon parturin löytyä…ei löytyny, läksin Rennon kautta Kouluun ja sieltä Edisoniin. Edissä oli taas kaikki tutut, ystäväni Jania myöden. Istuttiin hetken heidän pöydässään, jossa sain kunnian väitellä tulevan KTM:n kanssa jostakin jota nyt en muista. Mielenkiintoseks tekee asian se, että tuo nainen oli jumalattoman kaunis, tumma pitkä tukka ja ruskeet isot nappisilmät. Tuli olo, etten halua päästää muidua koskaan lähteen…vähän sellanen ”vihollinen vuoteessani” -meininki. No tapasinpas siellä erään nettikirjottelututunkin, sellanen saparopäinen pygmi. Juteltiin sulavasti sillon tällön niitä näitä. No yhtä äkkiä nainen pussaa Jania, olin hiukan kummissani. No näin saman naaraksen vipeltämässä ympäri Edisonia ja pussailevan vähänki vastaantulevien miesten kanssa. Outoa käytöstä 31v äipältä. No selitys oli, että hänelle tuo pussaaminen on vähän ku olalle taputus. JUST: Mitäpäs, jos sen miehen seurassa on vaikka tyttöystävä…luulenpa vaan, että sitten taputellaan muuta ku olkaa. Ja voinhan mä alkaa kouriin naisten haaruksia ja ottaan perseestä kunnolla kii, oli tuttu tai ei. Ja sitten pokkana vaan selitän; Se on mulle vähän niinku ”hey, how are you doing…??”
Jouduin kuitenki poistumaan, ku Janin kanssa suunnattii Rilloon ja Bökeen. Typerä idea, sillä kello oli jotain puol kolme. No ranneke handuun ja ineen. Join pari bissee ja suuntasin Heselle. Kun olin suuntaamassa mittarille, sain helvetin humalaisen naisen toimesta puhelinsoiton, joka meni näin ”Mishä olet? Tuu tänne panemaan mua…” Kysyin; ”Oletko yksin?” V:” En ku on täällä toi yks…heppu!” Mä hihkasin; ”Mitäs jos panette nyt vaan humalaiset toisianne ja katotaa sitte toiste!”
No eihän muidu luovuttavanu vaan tivaa, että ”Tuu ny ku mä haluan kahta miestä kerralla!” Mä taas tokasin, että; ”mitäs se auttaa et mä sinne tuun. Siellä on sittenki vasta yks mies, ja joudutaan ettiin sen velton tenukepin tilalle joku muu MIES, joka saattaa olla tällä kellonlyömälle melko mission impossible!” Lopuista naisen tarinoista ei saanu selvää, joten punasta luuria ja mittarin etsintään.
Sain nopeesti yhden ja suuntasin ”kylään”. Siellä sitä oli taas pikku-Jannen kiva kölliä…

Oli työkkärin kidustuspäivä numero dos. Onneks se alko vasta klo kybä, kun oli joku yritys peruuttanu meijän audienssin. Tällä kertaa paikka oli tuttu, ja bussilla pääsi paikan kylkeen noin metrin päähän. Silti tää eilinen pipopää hortoili jossain kilsan päässä, ilman hajuakaan pelipaikasta.
Tällä kertaa saatiin ihan kaffetta ja pullaa JAKKin puolesta. Hetki kuunneltiin myyntisaarnaa, että miten helvetin hieno heidän koulunsa on ja sitten kaikki bussiin. Taisin haista vähän vanhalle bisselle, tai sitten musta ei muuten vaan tykätty, sillä olin ainoa joka istu penkkirivillään yksin. Voihan se olla että olen niin stnan pelottava, veljenpoikaki kutsuu mua ISO PEKAKS…tiedä sitten että miks. No, kävästiin Matkahuollon uudessa terminaalissa. Enkä kyllä voi kertoo mitään teille, kun homma oli järjestetty niin hienosti. Siellä oli maybe kuus ruottalaista asentajaa (ja pervoille tiedoks, ei mitää tekemistä POKEN kanssa!) jotka surras vehkeitään (EI VIELÄKÄÄN POKEE) niin, ettei sen pienen ja pyöreen miehen selostuksesta kuullu MITÄÄN!
No, se oli siinä, kierrettiin vielä huolintaliikkeitä lentokenttää myöden ja ajettiin takas alkulähteille. Käväsin Arvin grillillä tempasemassa kunnon makkispökkikset huiviin. Tässä välissä sanottava yks asia. Eli yks näistä kolmesta eilisestä häiriköstä, yks oli valmistumassa maanrakennuspuolta, eli ilmeisesti kaivinkoneenkuljettaks/kuormakuskiks. No jannu kyllä näyttiki siltä, pieni ja jo vähän pyylevä, jolta tukka alkanu parikymppisenä pakeneen. Tai voihan sen sanoo niinki, että kaveri on pidempi mitä tukkansa. No, tunnetusti tollaset jätkät syö perkeleesti enemmän päivässä (ja roskapaskaa) mitä kuluttaa viikossa.
No, tää helvetin Delta-jengi tuli samaselle grillille ja tämä rahtari-Repe tilas kanakorin. Kun se sen sai, se alko vinkuu, ettei jaksa syödä sitä. Voihan härreyyd,! Mä sanoin, et vedä vittu se annokses vinkumatta tohon paskakompostiin ku kerran ostit.Eikä se jaksanu yksin syödä sitä lopulta, sen vähäpäiset kaverit vähä jeesas. No, olihan korilla sen puoleen kokoo, et yks mittaripoikaki katteli kiikarit pyöreinä annosta. Mulle se ois ollu vaan yks välipala siellä ja täällä. Tässä välissä pitää taas kiittää Subia kun ovat laittaneet puhiluetteloon kupongin; ”kolme subia kahden hinnalla”! Mä nimittäin taannoin käväsin pikimin lounastamassa kyseisessä kojussa. Ostin nuo kolme, joista kaks vedin massuun paikan päällä ja kolmannen otin sitten evääks kotimatkalle. Ja nämä oli sitten ihan niitä 30cm jauhopatukoita, joita ostin eikä niitä tyttöjen 15 cm hiilaripommeja! Tollasella tempauksella saa aina varmasti myyjätyttöjen ja muiden asiakkaiden huomion, mutta vittuuko sille mahtaa että on energisesti rajottunu tai ruokavammanen???
Niin no, asiaan. Safkailun jälkeen ehdin huitaseen tsufeet vielä ennen, ku kierrettiin tätä ylihienoo (justjoo) koulutuspaikkaa ympäriinsä ja saatiin vihdoin istua luokkahuoneessa. Ihan kun en ois saanu elämäni aikana istua skolessa. Tosin lintsasin suurella motivaatiolla ja silti sain ihan hyvät tulokset. Lahjattomat treenaa!!!
Lopulta oli vielä työkkäritädin puheenvuoro ja sitten saikin poistua. Eräs tuttu neiti uteli mahdollisuutta iltaolusiin ja mähän olin heti partiolaisten tavoin valmiina! Käväsin himassa ja suuntasin Oscarin hulluille päiville. Istuttii melko kauan, kunnes tuli neidon tutiaika ja Jannen Edison-aika. Taas piti mennä hakkaan keppipalloo, vaan ei taaskaan onnannu. Maisteltiin mallasta sitten vaan kunnes tuli aika soittaa kuski paikalle. Tällä kertaa salaatti oli kertaa kaks ja pari askia salmiakkia. Myöhänen nukkumisaika ei haitannu, huomenna sais kuitenki nukkua ja tiedossa olis vaan tuo parturi. Sammuin ennen ku ehdin nukahtaa…KROOHH!!

Oli tosiaan sitten heti aamusta sovittua (ja helvetin pakollista) toimintaa työkkärin puolelta tiedossa. Oli vähän niin ja näin, että osasin oikeella dösällä suunnistaa kyseiselle pelipaikalle (Manhattanin taakse)! No, eikö tota vettäki satanu niin maan perkeleesti, ainaki sen ajan ku ulkona olin. Löysin oikeen dösän (jonka naiskuski oli pahasti myöhässä….ajan kanssa, ei omien vaivojensa kanssa)! No, löysin muutenki perille ja näky oli sitä mitä saatto odottaa. Kyseessä oli siis kuljetusalan infopäivät, joten poppoo oli amiksen keskeyttäneitä ja lähellä kuolemaa olevia äijiä. Olipa seassa pari muidua, toinen ei varmaan ymmärtäny mitä kuljetusala tarkottaa ja toinen oliki sitte se kiintiörekkalesbo!
Mä istuin hiljaa ja kuuntelin, sain jopa hyviä vinkkejä työelämää aatellen. No, sitten on nää kolme-neljä jannua,jotka käyttäyty ku yläasteella teinipojat. Ja olipas niistä yks muuten sitä teinipoikaa tyhmempiki. Nää muut vaan huutelee vartin välein tupakkataukoo. Tää yks päjö kysyy samaa asiaa kolme kertaa, joka on vielä käsitelty jo minuutti sitten. Eikä ollu siis tietenkä kyse atomin halkasemisesta tai edes kadun lakasemisesta, mutta pauka vaan on handu tanassa. Se varmaan koitti korjata passiivisuuttaan koko peruskoulun ajalta ainaki sen keskeyttämiseen (6.luokkaan) asti. No, syykin kaverin omalaatuisuuteen paljastu melko nopeesti. Konsultti kysyy kysymyksiä, ja viiminen kyssäri; ”Mikä on estänyt saamasta työpaikkaa?” Tämä pipopäinen hurupää taas handu tanassa; ”Rikosrekisteri!” No, sitte kouluttaja taas selittää esteitä kuljetusalalle..ja eikös samainen pirivesseli intoa puhkuen halua ne tietää. Selvä ja ensimmäinen vastaus ymmärrettävästi; ”Rattijuopumus”. Piripää vajos pulpetin alle ja kaikki tasan tiesi mistä kyssäri oli. Kaveri varmaan luuli tulleensa rikollisten pingoon, jossa just tollasilla vastauksilla voittaa kassillisen kuumia kelloja. Päivällä oli sitten ruokis ja kävin ahtaa naamaani kebun Manhattanin vieressä olevassa mestassa. Ja voin suositella. Oli, kuten muistinkin, paras rullakebu minkä rahalla saa ja se oli halpakin. Siitä sitten takas pelipaikalle ja lähettii yritysvierailuille. Kävästiin ekaks bussifirmassa Orikedolla. Vittu, ku tultiin pihaan niin tuli jäätävä Deja Vu! Muistelin että kerran opiskeluaikana olin sammunu vikaan yödösään ja heräsin bussivarikolta. Luulin et oltiin jossain helvetin Itäharjun kieppeillä mutta paskat. Kännystäki oli akku loppu ja pakkasta vaivaset 30 astetta. Lähin steppaileen himaanpäin kunnes tajusin, ettei olla lähelläkää himaa. No koomisinta oli se, että ku nousuin dösästä herättyäni, tää beduiinikuski kysy et mistä tulin. Sanoin että dösästä. Tää vastas että juujuu, mutta mitä teit siellä. Olin että; ”nukuin…”! Se pyyteli huonolla suomella anteeks ja lopulta samainen jannu viskas mut himaan Vakkelle. Oisin tarjonnu pitsaaki mutta turbaaniotsa kieltäyty. Eikä muuten ollu eka kerta, ekan kerran heräsin bussivarikolta mutta onnneks juna-assan kohtaalla. Siitä sitten kebulle,taksilla himaan ja koisaan.
Takas infopäiviin; siellä itseään ajojärjestelijäksi kutsunut setä jutteli nättejä ja bllaablaa. Oltiin kuskien ”taukotilassa”, ja kattelin niiden henkkoht lokeroita. 97% kuskien nimistä oli sellasia etten edes selvänä niitä osaa ääntää..saati päissäni. Jumalauta, kuskit on hommattu jostain kamelinpaskarallin erikoiskokeelta tai sitten rättipäiden seuraava isku tapahtuu Turussa. Kaverit ajaa kaikki dösät perkele kerralla kauppatorille. Toive tässä on tietty se, mitä tamperelaiset mustaa makkaraa ja pärämätsiä naukkailevat, hitaat tupsulakit, on koittanu vuosia tehdä; Upottaa Turku jokeen! Ja kuulkaas mokkaranteet, ajakaapas bussinne suoraan Sedun juottoloihin, niin johan loppuu ainaki perkele lisääntyminen. Eipä osaa tää alkukantanen väestö muuten lisääntyä, ku pokaamalla ilmapäistä vetyblondia tai tyhjällä haballa brassailevaa Mr. Turkua Onnelassa!
Bussikeikan jälkee kävästii vielä kuljetusfirman terminaalissa. Homma oli hiukan samaa, mitä tein kesän Keskolla, paitsi että työntekijät luumuili hyllyjen takana ja ajeli turhaan ees taas klaffeilla. Olihan siellä nättejä typyjä, et hakemukset toki läks heti siihen suuntaan ;D!

Päästiin takas lähtöpaikkaan ja päästiin kotiin, eli kokonainen työpäivä pitkästä aikaa. Käväsin kotona muuttamassa sen uitettu koira-lookin metroseksuaaliin, soitin parturiajan ja lähdin ansaituille olusille. Edisonissa piti käydä pelaas tutulla poppoolla bilistä mutta pöydät oli koko ajan täys. Samapa tuo, olutta sain litkiä senkin edestä. Naislauma vielä kasvo Sareilla ja mun vika dösä läks. No, onneks oli hovikuski, jonka kanssa haettii salaatti mieheen ja kotio kuorsaan niin, että matot tärisi lattialla.