Blogi

Alkuviikko alko kuten ennenkin, ikävä kyllä. Edelleen maanantait sais sotkee suohon ja syvälle! No, sain oloo helpottavan puhelun heti aamutuimaan Lord Of The Rocks-hepulta eli siis kivihommia tiedossa. Tuo on aina kiva soitto, kun kaipaa kuitenki suuresti aina noihin puuhiin missä miehet temmeltää. Kikkailin siis maanantaina sen normaalin rutiinin, kirjastoon Turkkarille, kotiin sopalle ja kylille tsiikaan misukoita ;)! Helvetin tylsäähän tuo on, mutta kun ei omista miljoonaa öröö niin tyydyttävä tohon. Eipä sillä, saahan sitä omaa hauskaa, kun koittaa vähän saada flirtillä Vakken kirjaston vanhan tädin mammaSloggit pyöriin jalassa. Ja taas siinäkin onnistuen, ilmoille heittäen runonpätkän;” Sinä ja minä, niin vähän aikaa. Ei tuhlata sitä turhiin lupauksiin, sillä huomenna ei ole muuta kuin kipeä ikävä.”! Sitten mä kysyin Tabermannin runokirjaa. Tädillä meni sylki väärään kurkkuun ja puna nousi helttaan asti ;)! Heippasin vielä letkeesti ja läksin kuljettaa teoksia himaan. Edelleenki olisin kaivannu Wiikingin opuksia, mutta niitä kun ei näy saavan edes kauppalan kirjastosta. No, hyvähän sitä on munKIN välillä herkistyä runotiikkaan. Alkaa tuntuun, että olen niin kova ja kylmä kaveri, että maa jäätyy kesälläkin jalkojen alla jos seishtuu paikalleen 5 minuuttia pidemmäks ajaks. Maanantaina ei sitten oikeen muuta tullu tehtyäkkä, ne tavis diipadaapat. Tiistaina pitiki katella valmiiks nuo kiventyöstökledjut, ja muut tarvittavat subjektiivit landea varten. Tyhjensin vielä nopeesti jääkaapin sisällön kupuuni, kun ”matkan” pituudesta ei taas ollu mitää hajua. Hyppäsin lanko-miehen kyytiin iltapäivällä ja landella oltiin 40min myöhemmin. Taas oltiin omassa paratiisissa, iso keittiö ja jääkaappi käytössä. Väsäsin heti ison satsin kanakeittoo odottamaan porukoita töistä ja hilpasin koiruuden kanssa kunnon lenkille. Illalla vielä väsäsin parit työhakemukset ilmoille ja lähdin MattiNukun kanssa odottaan innolla kutsua vainajien huvipuistoon. Tossa vaiheessa tosin kello oli jo 1.00 ja sängyssähän sitä pyörittiin ku ryssä Anttilassa vielä klo 2.30. Lopulta se uni sitten kait oli tuli….
Herätys uuteen päivään oli 5.00. Kupillinen myrkkyä ja pari hörppyä jugurttia suoraan purkista…ja mä olin valmis. Kyyti oli pihassa 5.30 ja suunta kohti Sipoota saatto alkaa. Matka on vähän helvetin pitkä ja puuduttava, varsinki noin pimeellä. Onneks liikenne ei oo kovinkaan tukossa tohon aikaan. Pysähdyttiin jossain Huhkajalammella aamutsufeella ja munkilla, papparainen kyydissä otti konuhuikkaa. Tossa vaiheessa vaihdettiin kuskia, mun kun tällä mahtavalla MIES-ruholla on helpompi ajaa tuota uutta Wolkkarin pakua, kuin istua keskellä. Jo tuonne asti päästyämme, mulla oli perse kuollu eikä jalat kantanu, mutta pieni veryttely ja taikakepin tyhjennys teki eetua. Kun oltiin lähdössä parkkikselta, joku venäläinen rahtari tuli ihastelee tuliterää pakua ja kysyy; ”Ojnko tjämä Wv tjurpodiisel..?” Vastasin myöntävästi, kun tämä Uralin oma poika huutelee; ”Ljähteekö se njopeesti…?” Mä tiuskasin vielä, että; ”kuinka nopeesti sitten tarvis lähtee edes..?” Niin Sergei hihkasee naurun saattelemana; ”Mjeillä tjuollanen ljähtee 20 sekunti ja vjielä ilman avjaimia..!” Mitähän silläki mahto kärryssään olla, ois pitäny soittaa pollarit perkele. Ois saattanu löytää vielä vaikka oman fillarinsa, joka katos Lausteelta 2006 Ruisrockin aikaan. Sergein veli Andrei on taatusti fillaroinu jonkun kauheen maatuskan luo Vakkelle sillä ja myyny velipoijaalle sen mitä fillarista jäljellä! Saatana, se oli vielä perintöfillari, itsensä Juha Jokisen (70-luvun lapset taatusti muistaa) veljeltä saatu. Rullaski komeesti eikä kumeja, ei sisä eikä ulko, ollu vaihdettu sitten 80-luvun. No matka taittu, vaikkakin Hesan teillä on hiukan enempi liikettä ja perkeleesti hullumpaa ku Turuuuus. Siellä ollaan millimillissä toisen hanurissa kii ja ohi ei pääse, ellei ole todella hullu ja silmät kii vaan kokeilee rakoo (HHEHEH)!
Saavuttiin Sipoossa mestoille, oli komee härmä maassa ja ilmaki ku optimaalinen anoppi; KYLMÄ! Hommaa oli kiitettävästi ja lavalla oli kivisiä rakennuspalikoita ihan riittävästi päivän puhteiks. Sipoossa taas on se pieni ongelma, että kivilaitteet on melkosen suuria ja vanhoja eli SUURIA. Siellä ei ihan mikään Idolssien -karsintajoukoista pokattu slipoverin-kuluttaja pärjää edes lapion kanssa. Tehtiin korjaukset pariin isoon hautalaitteeseen= kaivetaan noin tonni kiviä ylös, heitetään maata alle ja asennetaan ne takas passiin. Tota kun tekee muutaman tunnin, niin tietää tehneensä, Voin muuten kertoo, ettei sovi tavalliselle konttoriluuskalle. Mutta ne nyt istuuki konttorissa ihan syystä. Ja voin sanoo, lapio on kynää mahtavampi!! Heitettiin me sitten vielä parit jalat (kivet) multiin ja muistomerkit niiden päälle, sekä isäntä itte puhalsi parit nimet sekä pesi parit kivet (Riimitys perkele ;))! Neljän maissa saatiin kivet ojennukseen ja sitten suunta vielä Riksuun pikasille. Kattelin vielä Sipoossa yleisesti ympärilleni huomatakseni miten rantaruotsalaista multaa siellä oli. Sieltä jos löysi suomalaisen nimen kivestä, oli sama todennäköisyys ku löytää heteromies ruotsalaisesta baarista. Riksussa kävästii tosiaa sen verran, et saatiin yks metallilaatta kiveen ja taas on the road! Päästiin lopulta landelle ja olin aika puhki ajomatkasta. Lepuutin hetken läskejä silmillä, kun ovi kävi ja ineen paukkas populaa ku alennusmyyntiin. Kuulin, että kummitäti ja sodassa noin tuhat ryssää peitonnu pappa tulee kylään. Joten pöperöö naamaan ja sosiaaliseks. Kello oli kymmenen kun tä kalabaliikki päätty ja pääsi oikeesti vaan oleen ja hitto et mä olin! Hiukan vässykkänä lisää einestä ruokatorveen, telkusta ohjelmistoo silmäkanaviin ja koisaan.

Sunnuntait on edelleen syvältä hanurista; ei mitään tekemistä kun kaupat ei oo auki, eikä kankkunenkaan kiusaa, Mäkisestä puhumattakaan ;)! Joten sunnuntai menee näin ”väliaikoina” aika samalla tylsällä kaavalla, ku palkanlaskijan tylsä arki! Eli ei siis vaihtelua luvassa. Aina se alkaa hyvällä aamupalalla, sitten katellaan vähän, miten Tiivi-Taavi, Pai, Laalaa ja se neljäs homoikoni taapertaa windblowsin taustakuvalla! Siinä vaiheessa tekis jo mieli olla uudessa nousussa, vaan onneks pelastamaan saapuu ”Puuha-Pete kaiken korjaa, Puuha-Pete tietenkin….”! Korjaa siis niin saatanan huonolla ideallaan tän orastavan krapulan. No, tossa vaiheessa on jo kledjut päällä ja ajatus mäyräkoirasta takaraivossa. Sitten aletaan miettiin, että missäs mahtaa olla lähin Siwa?!?!? Jumalauta, ne mainostaa sitä vielä tolla iskulauseella, ja mulla ei oo edes hajua ylipäänsä mistään Siwasta. KooKauppaa ja ÄsMarkettia kyllä on, mutta niissä on molemmissa 403 neliöö, niin ne ei saa olla sunnuntaisin auki. Onneks adrenaliini hiukan laskee siinä vaiheessa ku alkaa kuuluun uusintana esitettävän Salkkareiden tunnaria. Siinä menee mukavasti 1-1,5 h kun kattelee samat jutut uudestaan ja miettii, että mistä tuotantoyhtiö löytää kaikki näyttelijälahjakkuudet. Eräski eroottinen miesstrippaaja näyttelee yhtä hyvin, kun mä pelaan narulla biljardia!
Uusintojen jälkeen sitten tuleeki jo sen verran hiuko, että jostain on saatava apetta. Tällä kertaa kaapissa oli hippasen tuliseen munarullaan ainekset eikä kauaakaan kun tuo tuollanen on mun pienillä lapiokourilla väsätty kasaan. Seuraks hiukan tuoretta salaattia ja avot! Ja taas varmaan kuulijoista tuo einespitsakansa miettii, että mikä se sellanen munarulla on?? Ja mä sanon, että KVG!
Ruuan jälkeen onki taas kiva istua hiukka telkun edessä, just ennen ku sieltä alkaa joku ”Sunnuntain perheväkivaltaleffa”. Siis väkivaltaa siinä ei ole mutta sen se aiheuttaa, niin kamalaa anustuotantoo sieltä tulee! Kun leffa alkaa, niin on aika siirtyäkki vähän reippailemaan…kauppalaan siis hetkeks pyörimään, sitten Filkkarista leffa kouraan ja himaan kattoon kunnon mättöö. Ja totta helvetissä leffaa kattoessa tule nälkä, niin uutta rundia vaan liedelle ja pannut porisoon kun munarullastaki on vaan rippeet tallessa!
Myöhemmin iltasella vielä valkataan omista leffavalikoimista kasarin hittituotosta; American Ninja II ja kyllä nyt taas on hymy korvissa….

Aamulla oli komea aamupalan kaipuu, varsinkaan kun kaapissa ei ollut mitään. Onneks asuu sellasessa paikassa, että kaupat aukee seiskalta viikonloppunakin. Tämä taas johtuu siitä, että venakkoäitien pitää saada aikasin kaalisopan aineet varastetuks..eiku ostetuks! Vedin housut jalkaan, paidan niskaan ja leijailin kauppaan einesostoksille. Olipas samaiseen S-kauppaan eksynyt tuohon kello 8 aikaan eräs söde chicksikin, nimittäin myyjäneito. Samainen heittää joka kerta salaperäsen hymyn ilmoille, jahka allekirjoittanut ilmaantuu mestoille. Tällä kertaa mulla tais olla eilisestä juotua rohkeutta jäljellä kun heitin leikkisästi; ”Kait sä tuut vielä fiksaan näistä mulle kunnon aamupalan…?” Tyttö katteli tarvikkeita ja sano; Sun leivältä näyttäs puuttuvan vielä muna…vai löytyyks sitä sulla himassa?” Ilmettäkään vaihtamatta tokasin; ”Tasan niin paljo ku muidulle maistuu!” No, se valitteli että vuoro päättyy vasta kahdelta, joten joutuisin odottaan ”aamupalaa” siihen asti…Kasasin kamoja ja heitin perään, että vielä me nähään!
Seikkailin kaupunnin kautta takas tonne kylään taas laittaakseni nettilangat kuumiks. Mimmi samalla laittautu jonnekki tylsien partiolaisten kembaloihin….ne muka aina valmiita, PAH!. Jääkaapissa oli pari eilistä olutta ja löysinpä jemma-nimisestä paikasta vodkapotunkin, josta fiksasin parit menovedet. Sain rauhassa surffailla ja kirjotella maistelun ohessa, kunnes aloin kapulalla metsästää tuttuja mukaan keitolle. J&J Oy lupautukin jossain vaiheessa suuntaan samalle tantereelle, jahka vaan ilmottaisin tarkat koordinaatit. Etin tarkotuksella tuon paljon mainostetun Teppo M-blogin. En ollu aiemmin viitti ny vaivautua, vaan nyt oli jotenki aikaa ja haluja. Luin parit kirjotukset ja tulin päätökseen; Jannu oli melkonen pelle. Jos mä oisin lyöny kyseisestä aiheesta vetoo, olisin saanu päämäärän päätökseen puolessa ajassa. Ja tuollasta ”lupausta” ei tee muuta kuin kunnon panomies, mutta silti äijä antaa pakit vieressä kiehnaavalle muidulle. Tästä päästään johtopäätökseen> EI PANOMIES! Luultavasti jannu oli vaan insinööri, joka sattuman oikusta osas kirjottaa. Tai sitten insinööri, jolla boheemi ystävä kirjottaa jannun ideat biteiksi. Sillä inssi ei tule edes elämänsä aikana saamaan 10 saati 100 naista eroottisissa merkeissä…EDES UNISSAAN!. Pitäs laittaa tuollasille tapauksille konsulttitoimisto pystyyn ja kertoo hiukan miten homma etenee. Onhan sitä itekki pakkeja saatu ja tarjoiltu, mutta lukuna tuo ei ole mikään järisyttävä. Yhdellä 20h risteilylläki tuosta luvusta olis helppo hoitaa noin 5% tilastoihin. Kukin tyylillään, eikä herrasmies edes tuollasesta naisten kaatamisesta kirjottas millekkään nettisivulle…HAHHAHAH!

Kun mehu terästeineen oli FIN, otin taas dösän alle ja matkasin metropolin sydämeen. Yllättäen olin taas tuon Hospodan kahvassa kiinni kun tuttu baarityty veti hymyn korviin. Mä aikanani hylkäsin kyseisen mestan kanta-asiakkuuden, mutta nyt olis aika korjata tuo erhe. Istuin maistellen vahvaa Nallea, kun aloin näpyttää tekstripommitusta eteenpäin, toivoen seuraa. Ei kauaakaan kun Kipa miehineen saapui Rillon verenimuhinnoilta parempaan suojaan. Juteltiin niitä näitä kunnes ovi avautu ja sisää marssi kauan kaivattu parturi. Vinkkas mulle merkiksi ja haki juotavaa. Neito tuli meidän välittömään läheisyyteen kavereidensa kera. Tuli hetki jollon mimmin oli noustava ja sillon se tapahtu, tytsy veti niin pitkän ja kuolaavan katseen, että meinas kompastua omaan kieleensä. Kipakin huomas tän kysyen; ”MITÄ HELVETTIÄ TUO OLI ;)”? Tokasin vaan, että ”Meillä nyt on tuota kipinää tuossa välissä ollu, pistoke ei vaan oo ollu vielä rasiassa”! Hyvää malttaa odotaa joten kiusaavasti en tehny asialle mitään. Jäin odottaa duettoa J&J, joka saapuki melkeen heti. Tällä kertaa niillä oli joku neito, joka näytti varsin tutulta. Hetken jutustelun jälkeen selvis yhteinen Amk-tausta ja monet yhteiset tutut. Turku on pieni ku persläpi ja yhtä paljo paskaa täynnä. Tekis mieli ottaa kama kantoo ja vaihtaa maisemaa, vaan vielä en ole uskaltanut ota liikettä tehdä. No poikien ja tämän neidon kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia kunnes ineen tuli liuta partiolaisia. Ne oli vissiin kuullu, että kyseisessä paikassa on kuksat alennuksessa ja siksi moinen ryntäily. Osahan niistä sitten otti jopa karpalomehua saadakseen villin fiiliksen. Oli jotenki puhti poissa, joten sanoin lähimmälle HetiValmiina- misukalle ohjeistukseksi” Pitsaa Martellasta ja sun luo ja mä en sitten sekstaile ekoilla treffeillä!” Nainen pomppi ylös ja steppaili mun perässä kyseiseen toogalettu-leipomoon, pitsa ja kebu kainaloon ja muidun luo! Söin osan pitsasta ja osan kebusta, loput jätin tarkotuksella aamupalalle. Mentiin peiton alle ja mietin; ”onneks olen nähny tän muidun jossain ennenkin….;)!” Ja eikun peitto heilumaan pariks tunniks!

Taas perjantai tuli, ku Neumannin suusta! Ne sellaset päivät menee ku siivillä, ja ilta koittaa yllättäen. Koitin vähän fuskata luojaa heräämällä todella aikasin, että päivä tuntus pidemmältä. Heräsin kylä-nimisestä paikasta ja maistelin jo puol kasilta aamukahvia, samalla ku surffailin työilmotuksia. Laittelin ilmotuksia eteenpäin kiitettävän useita ja päivä TAAS pirulainen hurahti ku siivillä. ”Tuttava” saapu himaan päivällä ja mä olin kiitoksena väsänny vähän apetta rintojen alle. Kävästii pikapikaa Vakken ihmeellisessä maailmassa, vaihtamassa mun habitusta mahdolliseen iltarientoon sopivammaksi. Tosin olin päättänyt, ettei holi määräile elämää tänä viikonloppuna. No, päästiin takas Petreliukseen kun muidu, multa salaa, väsää kyökissä itelleen jotain Kelkkaa tai Moottorikelkkaa. Mun erehtymätön tuulenhalkojani hokas heti sofalla, että nyt on ilmassa jotain ilon tuntua. Otin kottaraisen mukista testit ja erehtymättömyyteni sai virheettömän leiman. Vosu koitti fiksata vodkajuomaa itelleen, vaan ei mulle. Mä heitin jatsarit jalkaan ja kipasin alakerran Saleen. Otin koriin muutamat temppuliemet ja mieleen tuli urheilutoimittajan sanat; ”Ja takasin yläkertaan!” Maistelin noita olusia samalla, kun kirjottelin jo hilpeenä tekstiä tähän loputtomaan blogiin. Kun oluet oli juotu, mun 150 egen Dieseleiden puntit alko pahasti väristä. Oli siis otettava kaupungin nopein ja myöhästelevin kyyti perseen alle, suunnatakseni cityyn. Nokka tuhisten suuntasin taas Hospodaan mehulle! Sain myyjättäreltä TAAS niin imartelevan flirttihymyn, että boksereissa alko oleen ahdasta..pakkohan sitä oli sitten sanallisesti hiukan kiusata. Tyttöhän punasteli ku hinaaja Sillanpää konsertissa! Istuksin rauhassa, samalla toivoen, että tuo jo aiemmin mainittu parturityty ilmaantuu samalle lintulaudalle. Mimmiä ei kahteen nallelimppariin kuulunut, joten suuntasin matkani Edisoniin. Siellä litkin parit ulkolaiset oluet ja suunta jatku sinne, jonne se ei ole aikaan mennyt; Ghettoon!