Tarjolla olevista vaihtoehdoista oli pakko valita aihepiiriksi melko tehokkaasti ärsytystä aiheuttava ”Elämä on”. Kun ei ollut ”Kymppihän riittää!”:kään tarjolla.
Se joka väittää että nykyaikaiset, huippuunsakehitetyt allergialääkkeet ei väsytä voi kyllä hypätä olan yli Norjaan ja tutkia lähemmin omia varjoisempia paikkojaan. Tosin myönnettäköön toki heti alkuunsa, että univelkojen jatkuva ja pitkäaikainen keräileminen jo vuosien ajalta voi olla asiaan vaikuttava harrastus. Mutta en usko.
Lienee parasta todeta, että juuri nyt, juuri tänään ja juuri tässä paikassa ei pysty synnyttämään sitä ”verbaalista akrobatiaa”, jota muuankin hyvä ystäväni kirjoitelmistani kuulema yleensä löytää, vaikka vihdoinkin sainkin blogikirjoitelmat alkuun. Tulipahan edes joku neitsyys korkattua, tyydyttäköön siihen. Ehkä huomenna taas paistaa kirkkaammin se aurinkokin joka heti näyttäytyessään vääntää täyteen liekkiin sen leijonaa ikuisesti riivaavan keväthulluuden.