Blogi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on perustulo.

Vasemmistolla parasta politiikka ja parhaat bileet  16

Asa viimeisenä artistina.
Asa viimeisenä artistina.

ASA liikutti juhlakansaa. Kuva: Aino Ukko

Politiikasta ei monelle tule ensimmäisenä mieleen kaupungin kuumimmat bileet, joihin joutuu jonottamaan pari tuntia päästäkseen sisään. Aivan liian usein politiikka on kuivia vanhoja poliitikkoja puhumassa asioista jotka ei voisi vähempää kiinnostaa. Vasemmistossa on kuitenkin päätetty pistää Suomen poliittista kulttuuria uusiksi. Yhteiskunnallisten liikkeiden mielenosoituksissa olemme toimineet näin on jo vuosia.

Sen sijaan että puhutaan jostain valtiontalouden vajediipadaapasta, miksei voida puhua asiaa, joka liikuttaa meitä arjessamme. Maailmaa voi ja pitää muuttaa juuri sellaiseksi kuin me itse haluamme. Vasemmisto tarjoaa vaihtoehdon diipadaapalle mm. perustulolla ja vähintään 10€:n tuntipalkalla. Suomen luonnonsuojeluliiton julkaiseman Suomen Luonnon mukaan Vasemmistoliitto on myös Suomen ympäristömyönteisin puolue.

Ihmisiä oikeasti liikuttavien asioiden lisäksi myös fiiliksen on oltava kohdillaan. Viime keskiviikkoisissa vaalibileissä viestien muoto ja sisältö yhdistyivät täydellisesti. Tämän osoittaa hyvin myös lähes tuhat julhlijaa ja parin tunnin jonot (sori jonottajat) sekä bileistä kuullut kommentit.
- "Kiitos. En muista milloin viimeksi olisin ollut juhlissa joissa oli kaikki näin kohdallaan. Upea tunnelma, hienoja esityksiä ja ihania ihmisiä!"

Vasemmistolla on vetovoimaa!
Vasemmistolla on vetovoimaa!

Jono kierteli korttelia ympäri ja oli yli sata metriä. Kuva: Perttu Iso-Markku

Juhlissa ei kuultu Kataisen kaartelua ja ylimielisyyttä tai Kiviniemen latteuksia vaan Olavi Uusivirtaa, Asaa ja Alamaailman vasaroita sekä Vuokko Hovattaa & Marzi Nymania. Artistien välissä pidettiin sopivasti palopuheita ja loppuillasta bileitä pyöritti Left Hooks DJ:t, jotka soittavat kiertävällä klubilla noin parin viikon välein.

Vasemmistoliiton kansanedustajat Helsingistä?
Vasemmistoliiton kansanedustajat Helsingistä?

Vasemmistoliiton helsinkiläiset kansanedustajat? Kuva: Aino Ukko

Vasemmisto on erittäin lähellä toista paikkaa Helsingissä. Gallupien mukaan se olisi pois kokoomukselta. Nyt jos koska kannattaa antaa ääni meille. Vaalivoittomme on muutamasta äänestä kiinni. Juuri sinun äänesi voi olla ratkaiseva. Itse kilpailen listallamme tosissani kakkossijasta ja kansanedustajapaikasta, minua voi äänestää numerolla 57.

Ps. Jo tänään perjantaina uudet bileet Siilinpesässä, jossa Kääpä-Joe, JP's Napapiiri ja Revenge of the Boot esiintyvät kolmansissa Yes we Dan -kemuissa. Ilmainen sisäänpääsy. Klikkaa attending facebook-eventiin ja tule juhlimaan ja puhumaan siitä mitä itse haluat politiikalta.

Nähdään bileissä ja muista äänestää!


Perustulo, 6 tunnin työpäivä ja 10€ minimipalkka  13

Merkintä pohjautuu Radikaaleinta on arki -pamflettiin, jonka olen kirjoittanut yhdessä Anna Kontulan (ehdolla Pirkanmaalla), Jukka Peltokosken (ehdolla Pirkanmaalla), Miika Saukkosen ja Tero Toivasen (ehdolla Keski-Suomessa) kanssa.

Yhteiskunta ei voi kaataa ihmisiin onnellisuutta, mutta se voi pyrkiä luomaan ympäristön, jossa onnellisen elämän rakentaminen on helpommin mahdollista. Toisaalta yhteiskunta voi myös hankaloittaa kaikkien paitsi pienen eliitin onnen tavoittelua.


Näin on toimittu viimeisen 20 vuoden aikana kun yhteisesti rakennettua vaurautta on kasattu harvojen käsiin rikkaita räikeästi suosivalla veropolitiikalla, jäädyttämällä sosiaaliturva ja siirtämällä erilaisia maksuja työnantajalta kotitalouksien ja työntekijöiden maksettavaksi miljardien edestä.

Suomi on noin kaksi kertaa vauraampi kuin 20 vuotta sitten. Samana aikana tuloerot ovat kasvaneet valtavasti, jonka seurauksena Suomessa on eri tilastojen mukaan 700 000 – 1 000 000 köyhää. Vuosina 1995-2008 palkat kasvoivat 39 prosenttia ja osinkotulot peräti 425 prosenttia.


Ihmisten onnen ehdot ovat pääasiassa hyvin arkisia asioita. Haluamme elää rauhassa ja lähipiirimme arvostamana, terveenä ja ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Saada aikaa olla läheisteme kanssa ja puuhata omia juttujamme. Tehdä työtä, jossa koemme kehittyvämme ja olevamme hyödyksi. Silti tämä kaikki on vakavasti uhattuna, vieläpä aikana, jona Suomi on rikkaampi kuin koskaan.


Leppoisan arjen mahdollistamiseksi tarvitaan kohtuullinen toimeentulo ja, että työ tai siihen valmistautuminen ei syö suurinta osaa valveillaoloajastamme. Nykyinen työelämä tarjoaa meille aivan päinvastaista, jatkuvaa tunnetta kiireestä ja ansiotyön tunkeutumisesta kaikkeen elämään. Tutkinto ei takaa työpaikkaa – siksi elämästämme tulee cv-merkintöjen keräämistä ja itsensä työllistettäväksi tekemistä ja markkinointia. Työsuhteen jatko on jatkuvasti vaakalaudalla – siksi olemme nöyriä ja paiskomme palkattomia ylitöitä tai ilmaisduunia harjoittelun muodossa. Emme tiedä ensi viikon tai huomisen työvuoroja – siksi odotamme kännykän päässä emmekä osaa sanoa ystävillemme, milloin olisi aikaa tehdä jotain yhdessä.


Parhaiten mielekäs arki ja koko yhteiskunnan downshiftaaminen jatkuvasta kiireestä mahdollistetaan jakamalla työtä, eli lyhentämällä työaikaa kuuteen tuntiin. Olennaista on, että tämä tehdään ansiotasoa vähentämättä. Tämä kustantaa itsensä nopeasti takaisin työttömyyden vähenemisellä, tuottavuuden parantumisella ja ihmisten parantuneella elämänlaadulla, eli vähentyneillä terveysongelmilla.

Tilanteet, jossa ihmisten toimeentulo johtuu liian vähäisestä työtuntien määrästä pitää tietenkin myös ratkaista. Itse näen haitallisena vaatia lisää tunteja kun työtä pitäisi jakaa. Tämän takia palkankorotukset ovat mielestäni oikea vaatimus. Säätämällä työehtosopimusjärjestelmän rinnalle 10 euron minimituntipalkkalaki saadaan Suomesta pikkuhiljaa kitkettyä työtätekevien köyhien luokka. Suomella on tähän varaa, kysymys on vain valinnoista, edellämainitut luvut talouden kasvusta sekä palkka- ja osinkotuloista osoittavat tämän hyvin.


Työ on kuitenkin myös paljon muuta kuin palkkatyö eivät nämä muutokset riitä. Tarvitaan siis elämiseen riittävä perustulo. Perustulon lupaus on sen jatkuvuudessa. Suurelle osalle ihmisiä rahan puute ei ole aina suurin ongelma, vaan pysyvä epävarmuus riittävän toimeentulon jatkuvuudesta. Myös pienillä tuloilla voi tulla toimeen, jos tietää, että ne saa varmasti ja että yllättävienkin tilanteiden varalta on olemassa mutkaton turvajärjestelmä. Taattu tulo turvaisi itsenäisen elämänhallinnan, mikä ei toteudu tapeltaessa opintotuesta, työmarkkinatuesta, muista Kelan palveluista tai toimeentulotuesta sosiaalitoimiston kanssa.


Useimmille perusturvallisuus sisältää myös mahdollisuuden verrattain pysyvän kodin rakentamiseen. Nykyään hankitaan omistusasuntoja ja sitoudutaan kymmenien vuosien velkoihin, koska se on halvempaa kuin vuokralla asuminen. Perustulo olisi universaali ja taattu tulo, joka olisi vastavoima kotitalouksien velkaantumiselle, joka ei kuitenkaan korvaisi asumistukea. Perustulo olisi vastaisku pikavippimarkkinoille, jotka repivät voittonsa juuri köyhimpien selkänahasta.


Perustuloa voidaan perustella myös palkkiona palkattomasta työstä. Bruttokansantuotteen näkökulmasta työksi määritellään vain ansiotyö tai yrittäjyys. Kuitenkin suuri osa ihmisten hyvinvointinsa eteen tekemästä työstä on palkatonta. Osallistumme anopin puutarhatalkoisiin, toimimme järjestöissä, kirjoitamme yhdessä wikipediaa, teemme pikkuaskareita ilman verokorttia ja huolehdimme perheestämme. Suuri osa työstä on monimuotoista tekemistä, jolla on itsetarkoituksellinen merkitys.

Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan esimerkiksi kotitalouksissa tehdyn “tuottamattoman” työn laskennallinen arvo oli vuonna 2006 65,6 miljardia euroa – reilusti yli kolmannes virallisesta bruttokansantuotteesta. Eikä siihen ole laskettu läheskään kaikkea mitä ihmiset tekevät byrokraattien tilinpidolta näkymättömissä.

Jotta perustulo todella lisäisi ihmisten autonomiaa, sen on oltava riittävän suuri. Elämiseen riittämätön perustulo vaikuttaisi päinvastaisesti. Se pakottaisi myymään työvoimaa hinnalla millä hyvänsä ja vahvistaisi matalapalkkayhteiskuntaa. Tasaiset tuloerot ja riittävän suuri perustulo tekisivät yhteiskunnasta kaikin puolin nykyistä turvallisemman.

Solidaarinen tulonjako toimisi ylivoimaisen enemmistön etujen mukaisesti ja kääntäisi nykykehityksen suunnan. Perustulomallin on rakennuttava osana tätä tavoitetta. Samalla sen olisi parannettava työntekijöiden neuvotteluasemaa, palkittava hoivatyöstä sekä mahdollistettava itsensä työllistäminen, yrittäminen ja vapaa kansalaistoiminta täysin uusin tavoin. Palkkojen suhde voittoihin on kuitenkin käännettävä päälaelleen, ettei perustulolla luoda vain uutta matalapalkkaista työvoimaa ja tueta uusia tapoja kasata vaurautta.

Maailman muuttumisesta huolimatta materiaalisista eduista kumpuavan politiikan tarpeellisuus ei ole kadonnut minnekään. Olennaista on edelleen, kenen haltuun yhteisesti tuotettu rikkaus päätyy ja minkälainen itsemääräämisoikeus ihmisillä on.

Jos nämä ovat sinulle tärkeitä asioita, käy äänestämässä numeroa 57 Helsingin vaalipiirissä.


Toimeentulotuen leikkaus ei aktivoi  18

Alla mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin aamun Hesarissa. Juttelin viikonloppuna Jaana Pelkosen kanssa Vuosaaren Columbuksessa. Silloin hän meinasi, että nuoren toimeentulotuen ehdoksi voisi laittaa työnteon, esimerkiksi mummoja ja pappoja hoitamalla eli sivuuttaa täysin työehtosopimukset. Tälläista politiikkaa ei voi ymmärtää muuten kuin, että kokoomuksen ehdokas haluaa lisää työtätekeviä köyhiä ja levottomuuksia Suomeen.

Kokoomuksen Jaana Pelkonen kirjoitti (HS 22.3.) nuorten toimeentulotuesta sivuttaen kokonaan toimeentulotuen tarkoituksen. Toimeentulotuen perusosa on yhteiskunnan takaama 417 euron vähimmäisetuus, jota pienemmillä tuloilla ei tulee toimeen. Vaikka tämäkin on täysin riittämätön ja jälkeenjäänyt taso, Pelkonen ei pidä sen leikkauksia minkäänlaisena seurauksena.

Todellisuudessa toimeentulotukea voidaan leikata myös aktiivisilta nuorilta jos nämä yrittävät esimerkiksi suorittaa iltalukiossa loppuun aiemmin keskeyttämänsä opinnot. Jos alle 25-vuotias on työharjoittelussa ja jättää hakematta opiskelupaikkaa yhteishaussa häneltä voidaan viedä työmarkkinatuki ja tämän jälkeen myöntää vielä leikattua toimeentulotukea. Tämä vaikka syksyn yhteishaussa ei ole edes mahdollisuutta hakea läheskään kaikille ammattialoille.

Hallituspuolueiden eduskunnassa hyväksymä laki mahdollistaa nuorten toimeentulotuen leikkaamisen 20-40 prosentilla. Tämäkään ei näytä riittävän Pelkoselle, joka haluaa lisätä nuorten valvontaa entisestään ja kutsua sitä aktivoinniksi. Todellisuudessa juuri ja minimitoimeentulon leikkaus, pakkotyö ja erilaiset ilmaisharjoittelut syrjäyttävät ja vieraannuttavat nuoria työmarkkinoilta tehokkaamin kuin mikään muu.


Aktiivista työvoimapolitiikkaa?  9

Hallituksen linjattua että alle 25-vuotiaille, jotka eivät hae kouluihin leikisti,
ei kuulu vihoviimeisintä toimeentulon perälautaa, eli toimeentulotukea päätin haastatella Onnia, parikymppistä kaveria jolla on viimeaikaista kokemusta niin sanotusta aktiivisesta työvoimapolitiikasta, joka riistää perustoimeentulon. Antoisia lukuhetkiä perustuloa odotellessa.

Toimeentulo vietiin vitsihausta kieltäytymisen takia

Vuoden 2009 ylioppilaan Onni Niemisen kokemus työvoimahallinnosta on malliesimerkki, siitä miten valtio kyykyttää nuoria aktiivisen työvoimanpolitiikan varjolla. Onni on aktiivisesti yrittänyt työllistää itseään, kesällä ja syksyllä 2009 hän on esimerkiksi osallistunut kaupunginosista kertovien esittelyviedoiden tekemiseen Helsingin kaupungille.

Pop- ja jazz-musiikin teoriaa sekä lyömäsoittimia Jyväskylän Konservatoriossa koulunkäynnin ohella opiskellut Onni suoritti kirjoitusten jälkeen siviilipalveluksen mielyttävissä puitteissa Aleksanterin Teatterissa Helsingissä elokuusta 2009 syyskuuhun 2010.

Onni Nieminen, kuvaaja: Ina Mikkola
Onni Nieminen, kuvaaja: Ina Mikkola

Kuva: Ina Mikkola

- ”Sain tehtäväksi keväällä 2010 ajaa valot Ella ja kaverit- lastennäytelmään. Myös muissa näytelmissä kevään aikana sain vastuullisia tehtäviä näyttämömestarista roolitettuun lavasteensiirtäjään. Työ oli mieluisaa ja siviilipalvelus teatterissa opetti minulle paljon teatteritekniikasta, teatterin toiminnasta ja avasi ovia esittävän taiteen maailmasta.”

Elokuussa 2010 Onni jatkoi töitä satunnaisesti Aleksanterin Teatterissa. Hän tekee edelleen ainoana palkkatyönään muutamia vuoroja viikossa narikassa. Palkka on 9,5 euroa tunnissa, mutta työsopimuksen saaminen on ollut kiven alla.
- ”Viihdyn mukavien työtovereiden, tutun ympäristön, laadukkaan teatteritarjonnan ja harvojen vuorojen takia. Teen myös satunnaisia töitä avustajana elokuvissa, mainoksissa ja mallina, jolloin palkkana on usein leffalippu ja lounas.”

Suoritettuaan siviilipalveluksensa Onni hakeutui syyskuussa 2010 työharjoitteluun Sarjakuvakeskukseen.
- ”Olin harjottelussa noin kaksi kuukautta tehden keskimäärin kuuden tunnin työpäiviä. Sopimus oli helmikuun loppuun saakka.Jos keskeytymistä harjottelussa ei olisi tapahtunut, olisin oppinut lisää alasta, lukenut kymmeniä sarjiksia lisää ja tutustunut uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.”

Hyvin alkanut harjoittelu sarjakuvakeskuksessa loppui kuitenkin lyhyeen. Onnilta evättiin työmarkkinatuki, vaikka hän on työvoimapoliittiseen toimenpiteen, eli harjoittelun piirissä. Tämä tulkinta pohjautuu ainoastaan hallituksen esitykseen, eikä lakiin ja on siten hyvin kyseenalainen.

- ”Minulle kerrottiin työkkäristä säännöt työmarkkinatukeen ja työharjotteluun liittyen. Tiesin kyllä, että yhteishaussa pitää hakea edes "vitsillä" myös syksyisin saadakseen tukea. Tein näin jo kerran keväällä hakiessani yliopistoon sekä merenkulun koulutukseen, ja tunsin että se riitti siitä vitsailusta. Halusin sivuuttaa tämän naurettavan säännön ja olla hakematta, koska kiinnostavia alojakaan ei ollut syksyn haussa tarjolla. Ensi kevään yhteishaussa aion hakea opiskelemaan luultavasti lavastusta, ohjausta ja musiikkiteknologiaa."

- ”Koen Kelan ja työkkärin yhteistyön erittäin jäykäksi. Minulle kerrottiin, että työharjotteluni lopetettiin, koska olen alle 25-vuotias, minulla ei ole ammatillista koulutusta, ja koska en hakenut syksyn yhteishaussa kouluihin. Yksi syy on vielä se, etten ole tehnyt töitä putkeen viittä vuotta. Näiden syiden takia en ole oikeutettu työmarkkinatukeen ollessani harjottelussa tai työttömänä. Toisin sanoen minulta on evätty kaikki oikeudet Kelan tukiin. Asumistukea kyllä saan noin 190 euroa kuukaudessa 370 euron vuokraan.”

Onni ei usko valittavansa päätöksestä.
- ”Aiemmat kokemukseni Kelan muutoksenhakulautakuntaa kohtaan eivät ole kannustavia. Minun sivariaikainen valitukseni asumisasioista on vielä yli vuodenkin jälkeen vireillä. En tiedä oikeastaan, mitä muutoksella asiaan saavuttaisin?”

Myös aiemmat byrokratiasotkut alentavat Onnin motivaatiota valittaa epäselvästä päätöksestä. - ”Minulla on aiempaakin kokemusta tällaisesta. Esimerkiksi vanhentuneet säädökset, kuten oletukset parisuhteista kämppisten kanssa ovat suututtaneet.”

- ”Pahin esimerkki on kuitenkin hiljattain tullut ilmoitus siitä, että työharjottelun aikana tehtävät harvatkin palkkatyöt täytyy ilmoittaa tarkasti. Sain vasta nyt tiedon tästä ja olen luultavasti Kelalle velkaa 400-600 euroa, koska tienasin narikkatöistä sarjakuvakeskuksen työharjottelun aikana. "

- ”Ärsyttävää on sekin, etten saanut marraskuulta penniäkään sossusta, koska minun täytyi vuokran maksun eräpäivän lähestyessä lainata rahaa vanhemmilta vuokraan ja muutamaan ateriaan. Niinpä sitten sain järkytyksekseni huomata, että kyseisen kuun "tuloja" ovat vanhemmilta lainattu raha. "Emme huomioi velkojasi", sanoi viraston täti.”

Myös toimeentulotuen jäykkyys harmittaa Onnia:
- ”Hyvin pienet palkkatuloni vähentävät toimeentulotukea. En usko, että jättäisin narikkatöitäni sillä syyllä, että saisin saman verran rahaa sossusta, mutta se kuitenkin passivoi minua muussa työnhaussa. Miksi hakea muutamia lisävuoroja muista teattereista, jos kuukausituloni pysyisivät silti samoina?”

Onnilla on terveisiä myös päättäjille.
- ”Aktiivista ihmistä ei saa koskaan aliarvioida. Jos on halua ja intoa tehdä tiettyä työtä, pitäisi säädöksiä muokata niin, että aktiivisuus työssä pysyisi. Tämä olisi myös kannattavaa koko yhteiskunnalle.


Blogini tarkoitus  8

Kirjoitan blogia kotisivuillani dankoivulaakso.fi sekä Iltalehden blogiportaalissa. Näiden toistamisessa täällä ei ole mieltä, joten päätin hakea jotain uutta.

Aion täällä Cityssä blogata siitä miksi politiikka on tärkeää, eli ihmisten arjessaan kokemistaan epäkohdista, joihin tarvitaan parannusta. Jos en löydä tarpeeksi haastateltavia kerron sitten omista näkemyksistäni.

Ensimmäisinä merkintänä on tulossa haastattelu työmarkkinatuen lainvastaisesta tulkinnasta, eli siitä miten työvoimahallinto pyrkii passivoimaan alle 25-vuotiaita.

Seuraavaksi kirjotain oppilaitosten palkattomista työharjoittelijoista, joita yritykset käyttävät hyväkseen työvoimana. Uusia blogausideoita otetaan vastaan.

Aion tarjota juttuja mahdollisesti myös lehtiin, mutta ainakin nostaa esiin näitä epäkohtia kaikkien minulle mahdollisten väylien kautta. Vinkkaa ihmeessä epäkohdista työelämässä, opiskelumaailmassa, suomalaisessa sosiaaliturvassa tai lisääntyvässä kontrollissa niin yritän nostaa niitä keskusteluun.

Ensimmäinen askel asioiden parantamiseksi on kissan nostaminen pöydälle.