iskäni haudattiin yli kaks viikkoa sitten. jotenkin odotin että faija menehtyis loppu vaihees ku hän oli niin kipeä ja kivut oli suuret. ny tyhjyys on tullu ja oon alkannu alkanu kaivata iskä niin paljon. hän oli suuri idoli mulle ja varmaan säilyy niin.
olen äidin kans paljon ny, ei siskokset jeesaa paljon enää. ne ei vaan ymmärrä mitä käytiin läpi äidin kans kaks vuotta ku iskä oli sairas.
normaali elämä on vaikeeta elää
