Baabel

Mä sain käpälää sellase opukse ku Suomen lasten Raamattu minkä on kirjottanu Jaakko Heinimäki ja kuvittanu Christel Rönns ja mä osun avaa sen kohdast mis Simson föönaa liahuvaa fledaasa ja juanitteleva Delila naputtelee vaivihkaa tekstarii. Se on fantsu kuva ja mua huvitti nii et mä kattelin sitä kirjaa vähä kauemmiki. Kerta mullon jonkullane piiklekohtane perversio kiälee ni rupesin tsekkaa mitä Hienimäki kertoo Baabelist. Ja se oliki must oikeesti helveti kiinnostavaa! Näi se menee (suara lainaus):

Kaikki maailman ihmiset puhuivat samaa kieltä. He alkoivat rakentaa itselleen kaupunkia. He tekivät savesta tiiliä ja polttivat ne suurissa uuneissa koviksi. Tiilistä he alkoivat muurata tornimaista suurkaupunkia. He haaveilivat, että torni ulottuisi taivaaseen asti.

Jumala päätti sekoittaa ihmisten kielet, että he eivät enää ymmärtäisi toistensa puhetta. Hän hajotti ihmiset eri puolille maailmaa. Kaupungin rakentaminen jäi kesken, eikä torni tullut koskaan valmiiksi. Keskeneräistä kaupunkia alettiin kutsua Babyloniksi. (Teksti Heinimäki, korostus mun.)

Siis oikeesti, vottöfak?

Heinimäki on mun käsittääkseni tohtorismiäs evlut pualel. Ei siis mikää kyynikko-skepsistyyppi. Ja mitä se kertoo: Meillon ahkera ja aikaasaapa, yksmiäline ja -kiäline jengi – ja sit tulee Jumala mikä selkeesti kokee ihmiset uhaks itellee. (Nehä voi tehä mitä vaa! Iiiikk!) Mite vitu piäni sellane jumala on minkä itsetunto ei kestä yhtä ihmiste rakennust? Ei kuulosta erityse kaikkivaltiaalle, enempi kyykyttävälle pikkupomolle! Ja tää naurettava vähäne jumala siis teki nii oikeesti helveti paha tyä et hajotti ihmiset ymmärtääst toisiaa mist on sit vuasituhansii kärsitty! Voi vittu.

Sinäsä mitää välii mut näi selkokiälisesti kerrottuna tää vaa käy nii kauniisti esille. Mä uskon kyl etton olees joku jumala ja se on just noi vittumane ja pikkusialune tyyppi, se nauttii siit ku saa toiset kärvistelee. Sopii kuvaa. Ihmise (ja koira!) pitää vaa nousta yli siit ja korkeemmalle moraaliselle tasolle ku se.