Dagestan

Viime yänä mä olin Dagestanis. Mun piti aamulla eka kattoo kartasta et mis helvetis asti sitä sit tuli oltuu ku mul ei ollu oikee näkemystä. Joo. Dagestan näyttäs oleva Euroopa vihoviimene peränurkka Kaukasusta vaste. Mulleijo vittu ikinä ollu mitää konneksönii sinne päi enkä mä tiä miks mä olin siä. Olinpaha vaa.

Voin kertoo et Dagestanis asutaa jonkullasis jurtis ja siä on iha helveti kylmä. Mä koitin nuksuu iha sykkyräs ja kiäpis et joteki ees tarkenis. Ei siä ollu sänkyy mut oli jotai villamattoja millä mä koitin nuksuu. Ne tyypit siä ulkona näytti siltä ku jokku laumavvartijakoirat (niiku anatolit tai ovtsarkat ja siit niiku laikaa päi) ja ne seisoo jurotti ja katteli synkästi ja syleksi koko aika ku ei juanu jotai mikä oli niiku jorkuti ja piimä vaihelta. Mulleki tarjottii mut mä en halunnu. Mä vaa kattelin sitä pampaa siin ympärillä, siis siä ei ollu niiku apsolut mitää, nada niente rien nichts zu danken. Mä kattelin sitä ja ajattelin et vittu ei voi olla totta, ei voi olla totta et mä oon jossai vittu Dagestanissa. Ja tuuli ja oli kylmä. Siihe mä heräsin ja päätin heti et vittu ikinä en mee Dagestanii vaiks tyämatkalle käskettäs. Saati et ite maksasin.

Kirjoitettaessa soi Marianne Faithfull: The Ballad of Lucy Jordan