On miljoona asiaa ku mun pitäs mut mulleijo mitää intsii. Mä haluun vaa olla sohvannurkas vilti alla ja käpertyy pois kaikest konneksönist kaikkee ja mihi vaa. Piäni ikkustus päällä ja kaikki tuntuu toivottomalle. Tyäterkka oli sitä miält et mun masennus on kroonistunu. Hyvä uutine on se ettei se oo pahentunu ja mä siis saan edelleeki kengät jalkaa ja itteni duunii ja tyänantaja voi siis olla onnelline mun tyäpanoksest. Huano uutine on se et siin se sit onki ja ku mä tuun kotii ni mun tekee miäli vaa saa kualla rauhas mun omaa sohvaa. Tai vaiks sen alle.
Hyvänä päivänä mä tiän kaikkee ku pitäs ja erinomasena päivänä mä saan esmes tiskattuu ja kuviteltuu tulevasuutta. Tänää mullon täys tyä pitää kroppa kasas. Itsas, eipä se pysykkää: kävin apteekis hakees tollase valmissitee ku tarkottas pitää mun käpälää koossa nyt. Makso helvetisti. (Ilmankos apteekkarit on hyvi esillä verotilastos.) Se estää kaikkee järjellist toimintaa puhumattakaa jostai räpläämisest ja noi. Ei jaksa ees vituttaa.