Mun kesäuros on vittuuntunu. Semmiäst ilmesesti mä oon niiku jättäny ja pettäny sen. Ha! Ässif. Ekanaki mä rupesin sille kesäkoiraks vaa sen viihteeks ja vittu viihtyny se on, mä vähempiki mut mustteijo enää nii välii ku mä en viihdy kuiteskaa enkä missää enkä kenekää kans enää ikinä. Nyt se siis kuvittelee jotai et mä olisin lupaantunu sille viihteeks joksku määräämättömäks ajaks mikä sitä itteesä sattus huvittaa välilt loppuvuasi – loppuelämä. Vetäköö käpälääsä! Raja se on munki hyväntekeväsyydellä eikä täst kuiteskaa mitää ponuksii saa noi kiirastulimiäles.
Nyt se on sit kiree ja näree ja räkyttää mulle luuris mite paha akka mä oon. Vitut oon, mä oon kauheesti yrittäny olla sille kiltti koko kesä ja just omaa siatorajaa asti. Mä en ansatse tätä. Ikinä en tee enää mitää laupeude sisarte hommii jos toi ei lopeta ja pia sitteki. Pitää ymmärtää et kesä on kesä ja nytton syksy jo pitkäl. Mä en ees ehtis ylläpitää täs mitää urosta. Vaiks halusinki. Enkä mä haluu.
Se sestä.