Tänää kävi sillai tyhmä sattumus et mun ruuas oli kivi ja mä siis ongin sen suust siihe tarjottimelle ja ihmettelin äänee. Se eijollu siis mikää vitu pikkukivi vaa sillai jyty kappale ku sun sormempää misson kynsi kokonasena. Mä ikääku näinki sen siä risotos tai votevö se mössö sit oliki muttemmä ajatellu ettei se ois syätävää vaa et se on niiku paistuneempi kappale siä joukos. Just.
Ei menny hammas, ei tullu kriisii. Me töllättii sitä murikkaa koko pöytäseurueel ja kaikki oli et [I]no huhhuh[/I] ja [I]sun pitää reklamoi tost[/I]. No kyl mä olin meinannukki sen esittää sille tarjolevalle ja rahastavalle donnalle muttemmä ikinä kauheesti jaksa reklamoi. Vitut siit ikinä mitää hyätyy on.
Ni mä sit kiikutin sen sille donnalle ja se sano kans et [I]huhhuh[/I] ja [I]ompa iso![/I] ja [I]ompa hyvä ettet purassu[/I]. Ja sit se kiikutti sen keittiöö jollei kokkaavalle henkilölle ja mä oivalsin ettennollu ees kuvaa ottanu siit möhkäleest.
Ja tää oli se vähäne episodi kaikkinee mut mua ihmetyttää viäki paitsi se kivi siä ruuas ni se donna: [B]se oikeesti ei ees pahotellu[/B]. Saati et se ois tarjonnu jotai hyvityst (mitä mä en kyl oottanukkaa mut osa pöytäsurast olis ollu sellase kannal).