Lomafrakmenttei

Täl kesälomal oon taantunu jo viikos nii totaalisesti et voisin varmaa vaiks pelaa käpälärauda pasianssii tuntikausii tj. Aivot on siis erittäiki nollattu. Ja se jatkuu! :P

Uros oli sitä miält et mun punane kynsilakka tekee mun varpaist tosi karkinnäköset ja siks mä tiätty lakkaanki et sen tekis miäli imeksii niit. Mä olin niiku et voi vittu sä hokasit tänki ja se oli sillai uroksisesti tyytyväne et jees mä tunnen nartut – vaiks oikeesti munnei kyl tullu toi miälevviäreekää ja mä lakkaan siks ku must mun varpaat näyttää olmille ilma värii. Talvel silleijo nii välii mut ku panee sandaalit ni yäk! Oikeesti mua ei eritysesti kiihota et joku nualeksii mun varpait mut jos toine saa siit kiksei ni silvuplee. Tavallaa aika söpöö et siihe uppoo noiki läpinäkyvä heitto…

Ku mä näin sen liikkee heinikos mä ajattelin eka et sisilisko ja sit mä ajattelin et ompa muute iha helveti iso sisilisko ja vast sit mun tuli se oivallus et oikeesti se oli käärme ja se kiljasu tuli sil samal sekunnimurto-osal suaraa selkäytimest enne ku aivo sano et haloo, se muute pelkää sua ja on menos poispäi. Niiku se meniki ja mä kattelin: piäni vaivane kyy, ehkä aanelose pikkä sivu verra pituutta, vaalee ja kiirees. Ja sinne se katos heinikkoo. Mulleijollu mitää eritystä sitä vastaa mut se säikähdys on jotai atavistist enkä mä kyl välttis halus et mun pihas ja puutarhas budjaa jengii ku tekee mulle sellase olo. Okei, se meni karkuu mua tänää ku mä olin liikkees – mut entäs ku mä vaiks lueksin riippukeinus ja nousen äkkii ja läntään käpälät sen tyypi päälle tai vaiks viäree? Ei erityse kiva ajatus… ja mun riippukeinu on vajaat viis metrii siit mis mä näin sen tyypi.

Lomapaika kesälehdes oli juttu valokuvaamisest. Siinnoli haastateltu jotai tyyppii ku on opettanu valokuvaamist erillasil kurssel x+y vuatta ja se kerto sillai simppelisti ja kuvaesimerkel et mite harrastelija pääsis vähä parempii kuvii jo niiku tosi vähäl vaival. Tää kiinnosti muaki tiätty ja alon tavaa sitä juttuu mut pitää myäntää et mä hyydyn heti alkuu ku siin sanottii et kuvat on miälenkiintosempii ku niisson ihmisii. Täst oli esimerkkikuvapari mis kuvas 1 oli pelkkä kummeli ja meri ja kuvas 2 siin kummeli viäres istuskeli väkee meri taustanaa. Siis mä en just ikinä kuvaa ihmisii ku ne on mulle iha liika vaikeit ja sit ne ei haluu tulla kuvatuks ja sit ne sanoo et mullon kauhee ilme ja helvetti mullon iso perä ja pitiks sun kuvaa just tol sekal ku näyttäs et mä tuijotan ton tissei. Joo ei kiits. Mun kuvis on joskus koirii kerta ne ei murise siit ikinä ja joskus siilei tai kultakuariasii tai jotai heinii ku ei juakse karkuu. Ja ku mä kattelin niit kummelikuvii ni mun oli pakko myäntää et mä kyl tyksin enempi siit kuvast misseijollu niit väkii nii et johtopäätös on et mun kuvist ei siis tuu ikinä ees vähääkää miälenkiintosii ja se sestä. Ja ehkä tääki johtuu taas vaa siit et mä vaa enno kiinnostunu ihmisist noi ylipäätää.

Ja mitä sit pitäs ajatella romskust minkä takakannes lukee et Älykäs ja ironinen romaani – – Kirja on todellinen löytö fiksulle ja ajattelevalle lukijalle? Ilmesesti ainaski pitää olla aika helveti itseironine et voi tarttuu toho… nii ja ehkä siihe ei maksa ryhtyy lomamoodis. :P

> takas netiulkosee >

Kirjoitettaessa soi Gasolin': På en sommerdag