Luantohavanto

Istun pikkemmästi yhe lätäkö rannas kattoos ku sammakot kuti. Tai oikeestaa mä siis kuulin ku ne kurnutti ja näin ku ne simmas siä lätäkös ja hässi siin rannas mut kutemine on kai vuaros vast jälest.

Vois ajatella et sammakot on onnekkaampii ku meitsi ku niillon merkittävii ja lähesii suhteit. Vitut on. Sammakot on oikeesti helveti nuiluu jengii, iha kualleit tunne-elämältää ja ainoo mitä ne miättii on se nussimine ja suhteist viis. (Terkkui vaa, Saku!) Luantolehdest luin joku vuas sitte et vallankaa sammakkokoirail eijo mitää estoo panemisis, ne ei piittaa ees lisääntymisest ja ne voi joukkoraiskaa naarait hengiltä – ne on siis samallasii ku ihmiset. Ei pahalla mut koirat on parempii. Jossoon erehtyny ni saa korjaa mut ikinä enno kuullu et vastaavaa ois tapahtunu narttukoiralle.

Nii et oikeesti sammakot on onnekkaampii ku meitsi mut vaa siks ettei ne funtsi muuta ku panemist ja täts it. Ne ei tuntele, ne ei kaipaa kosketust, ne ei etsi syvällist yhteyttä toisee. Vittu mä halusin olla sammakko.

Muit luantohavantoi viikollopult:
– 17 mopoo tuli samas letkas vastaa tiäl
– sinivuakot ja punavuakot kukkii täysillä, valkovuakot ja kiurunkannukset on alkanu
– sinitiane siivos kämppääsä hiki pääs, kirjosiappo on tullu maisemaa

Kirjoitettaessa soi Johanna Iivanainen & Eero Koivistoinen: On Suomi kaukana pohjoisessa