OKP-viikko

Päätinki iha oma-alottesesti ja ykspualisesti julistaa tän viiko kansalliseks Ole Kiltti Piiklelle -viikoks. Siit hyväst ravasin tänää suaraa koulust trimmattavaks ja vittu ku nytton karvat taas iha kummallises kuasis, pörrös väärist paikost ja sileet väärist ja muuteki iha oudoo ku voi taas iha toisellai kattoo ku ravistelee korviisa. No – onneks sekää eijo lopullist. :P

Huame mullon koulu jälest aika kosmetonautille ku saa retusoi mun kuanoo (ja selittää, se on iha helveti puhelias donna mut joteki se on must hupasaa, aina sillo harvo ku käyn).

Kahvitunnil hain kaupast jätski. Alko himottaa sillai ku näytti niiku keväämmälle enkä nähny mitää syytä kiältää sitä itteltäni. Haloo, OKP-viikko sentää! Illal ajattelin et teen jonku kohtuullise lenki ja sittois eilist viinii ja juustoo ja voisin vaiks kattoo levylt Corto Maltesee tai vaiks Frendei. Ois toi Schlinki uus romsku kans, jos tuntus sille.

Tää on must vitulloistava OKP-viikko sikäliki ettoon koulus taas kaks päivää ja pomo pualestaa on loppuviiko matkal ni munnei tarvi sitäkää tapaa täl viikol enää… Ei nii et mullois mitää eritystä mun pomoo vastaa, päivvasto se on must tosi hyvä pomo – mut totuus on kummiski et sillon ihmeellise tyällistävä vaikutus mun tyäpäivii ja aina sitä pitää kuiteski hiuka varpaallaa olla ku pomo on paikal.

Ja nii, seki on totta et mä oikeesti nautin mun opinnost iha jollai helveti pervol tavalla. Tänääki opin taas monta uutta tapaa ryssii mun töit. :D

Kirjoitettaessa soi Let the Sun Shine In!