Omenampoimimismiätteit

Mä oon vaihteeks keränny ja poiminu omenoit ja kiappunu omenapuis periaatteel "ei omena puusta kauas putoo muttei myäskää omenapuusta kauas putoo" – kerra oli liki lentää niskallee muttei sellasii lasketa.

Miätin calvadosta ja mite monta omenapuuta tarttis olla ja mite monta kiloo omppui litraa calvaa… ja millasii lajikkeit ja sillai. Ja pääsiskö jollei normandialaselle tilalle omenoit poimii ja opintomatkalle ja et ne varmaa poimii kyl koneellisesti omenasa. Kyl varmaa ku rupes ottaa selvää? Ja sit mul alko pyärtää korvamatona joku karmee suami-iskelmä mis se donna lähti Bretanjee/Provensee poimii hedelmii ja vähäkö vituttaa ku sellasest ei pääse eroo.

Mun vanhimpii omenamuistoi on joku myrskyne loppukesä/alkusyksy päivä ku isä tuli sadetakis tupaa ja kanto helvetimmoist omenapuu oksaa. Se pani sen oksa komero ove päälle roikkuu ja nojallee ja siin märäs oksas oli viä omenat kii ja se oli joteki mysteerillist ja kiahtovaa mummiäst: jotai ku ei kuulunu sisää. Se sano et nyki on revenny ja menny halki ja se varmaa kaatuu koko puu ja me tirkisteltii ikkunast kuano lasis iha järkyttynenä et millo se kaatuu. Joo ei se kaatunu sillo eikä viäkää. Se kasvaa vinos ja siinnon isot arvet runkos mut tänäki vua se kukki valkosenaa ja tänää mä tyhjäsin siit monta korii omenaa. Se on yks mun kolmest lempipuust.