Ootellaa

Piirtelin aamul valmiiks yhe sapluuna minkä olin luvannu flattikselle. Näyttää sille et mä oon saamas hyvä väliriko ajalliseks sen kans ni mä en haluu jää mitää velkaa ja noi. Lähetinki sen jo – se eijo kommentoinu. Mikä eijo ihme, ei se varmaa sitä lootaasa koko aika ees lue. Kyl se sit kiittää kummiski ku tsekkaa sen, selityksii saatikka anteekspyyntöö on turha oottaa. Emmä ootakkaa mut ois silti kiva saa kumpi vaa tai molemmakki.

Mä oon parempi pääsee eroo ku hankkii lisää konneksöneit. Oikeesti mut vois laittaa jonnei kairaa asuu yksi ni en pilas muitte ilmaa.

Eile laiton yhet toiset piirustukset kuasii: kolme erillast ehdotust yhe piänfirma lokoks. Se tilaaja oli aika tarkkaa aatellu mitä se haluu ni mä en kauheesti soolollu mut panin kuiteski yhe iha erillase siihe joukkoo – se on se mikä eijollu toiveemmukane mut mist mä ite tyksin enite. Et josko se funtsis pitääks oikeesti olla nii kirjammemmukaa… Eijo kuulunu viä mitää siitäkää tyypist.

Mitä mun tiätty oikeesti pitäs tehä ni laittaa helveti ahkerasti mun folioo mut joteki se asia ei kauheesti innosta mua, pikemmiki hiukka ahdistaa. Mä oon tuudittautunu siihe et se joteki ihmeellisesti kyl sit syntyy maaliskuus… niiku noivvaa. Ei ees mitekää hiki pääs viimesil sekunnel. Ja siiheks voi harrastella kaikkee muuta kivampaa. Eiks näytäkki sille et tääkää tutkinto ei multa synny?

Kirjoitettaessa soi Susanna Haavisto: Odotusta Pariisissa