Blogi

Mä oon väsyny ja turhaantunu kommunikaatioo. Tai pikemminki sen puutteesee. Tai ehkä enimmite sen vajavasuutee.

Ja täshä se jo oliki: joka piäni sana pitäs valii iha helveti hualellisesti. Ja sit ku eijo ajatustellukija ni ei siltikää tiä millai siä toisel pual kelataa ne samat sanat. Yleesä niittei ees tuu nii kauhee tarkasti valittuu ni sit meneeki jo päi persettä iha lähtökohtasesti.

Ni mua ei jaksata. Kai se ois vaa paras et mä menisin puskaa ja vetäsin säki päähä ja koittasin olla vittu iha hipihiljaa etten aiheennuttas kellee mitää liikaa miälipahaa harmii tj.

Mä en haluu olla hankala niiku itsetarkotuksellisesti. Ilmesesti mä oon sitä iha selkäytimest.

Mua väsyttää olla harpyija.

Mä tajusin sen kurtturuusupuska vast ku mä kävelin siihe hajuu. Mä tiäsin et se on siin kerta mä oon kulkenu siit ohi jotai miljoona kertaa. Mä varmaa näinki sen ku käännyn siihe kadulle ja katon ympärille. Mut vast ku mä kävelin keskelle siihe ruusunkukkie hajuu mä oivalsin sen puska ja käänsin päätä ja siin se oli. Iha tajuumatonta mite voi rakastuu paikkaa haju takii. Ihanaa mite kaupunki voi olla ihana. Kesäl on helppo antaa anteeks kaikellasta. Valo & lämpö <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Mun nisät on ollu pari päivää tosi helveti ärtyneet ja nyt mä vähä väsyn siihe ja kysyn et miks ja ne sano et ku on nii kaua siit ku on pidetty hyvänä. Mä sanon et vitut on, ja siit on muuteki niiku tooooooosi paljo vähempi aikaa ku teit on pidetty hyvänä ku vaiks mua ja ne oli et nii-i – ja katoppa ittees…

Vittu joo. Mä oon kärttyne ämmä. Tänääki on ollu iha helvetisti kaikkee vittumast asiaa miäles ku meinasin vuadattaa tähä plokii mutten sit viittinykkää tän jälkee. Päätin viättää loppuilla ruhtinaa* kainalos ja sil tiäl mä oonki täs sohvas eikä oo olleskaa paskempaa näi lenki päälle. Voimmä silittää huamennaki… Ja kyl mä sit oivalsinki mist ne nisät oikeesti on kärttyset: on tullu jonku(se) kerra lähettyy lenkille vääris nisäliives ja kyl se sit vaa kostaantuu vaikseijois ees mitekää mekalomaaniset melonit.

*Fürst von Metternich

*******

Mentaalinootti itelle: kandee laittaa silmätipat enne ku kaulalee ruhtinast.

Tänää oon vaihteeks kyrpiintyny sellasii väkii mikkä mittaa toiste tekemisii jonku iha omie kuvitelmiesa pohjalta. Tj, mä en ees tiä minkä. Jos mä satun vetäsee synnärikorttii runovvärssy omast pääst (ja lausuu sen päiväsankarille samal ku annan sen lahja) ni se ei tod tarkota et mä kuvittelisin ettoon Runolija™ ja suuriki kuru lyriika alal. Mitä vittuu ku se runo oli vaa kiva vääntäst, synty kivuttomasti ja vastaanottajast se oli hauska? Emmä todellakaa kuvittele ettoisin siks joku helveti verpaliika mestari. Mut sit joku iha sivust rupee heittää et sä oot siis niiku [olevinas] joku taitelija vai… Voi vittu!

Ystiksel oli vähä samallane fiilis taanno. Se piti plokii yhel saitil ja ajatteli sen niiku nettipäiväkirjaks ja jonkullaseks omaks kivaks ja et vois kaverelle esittää ku tulee ottaneeks valokuvii… Aika normii must. Joopa joo: eikö ilmaantunu sivulline (okei, siis se oli julkine saitti, mikseijois ilmaantunu) ku rupes arvostelee ystikse kuvii (ja vallanki alkeellist kuvankäsittelyy) tekotaiteelliseks paskaks ja heittää just tota et sä ilmesesti kuvittelet ettoot hyväki.

Mä en tajuu miksei sais ilota vähemmästäki ku 100 % Taiteest™? Miks pitäs jokase olla joku helveti kuru just ku netti on antanu meille maatiasillekki tilaa ja mahdollisuutta panna esille omaa kivaa? Miks vitussa pitäs muka kaike olla jonku helveti standardie mukaa Hianoo enne ku sitä saa esittää kaverellee? Mä en voi tajuu. Vallanki ku kaikki tollaset standardit on yleesä vaa sen kriitiko pääs: se kuvittelee et joku muu uskoo olevasa erityse Hyvä ja sen pitää heti littaa sellane (kerta kukaa muu eijo nii hyvä ku se ite [kuvittelee olevasa]).

Vittu meitton monellai pimeitä. Joskus tällasena päivänä sitä melkest alkaa uskoo etton ite oikeestaa aika okei noi keskimääräsesti.

On olees sellane vittumane tyyppi ötökäksee mikä tulee ja munii juhannusruusu nuppuu (ei muitte ruusuje) ja sit se menee ja purasee sitä nupu vartta senti tai pari pääst sen nupu alapualt. Se tarkottaa et hetkempääst se nuppu roikkuu niskat nuri siä puskas. Ja sen viäres toine ja sit kolmas ja x+y nuppuu siin puskas ei ikinä kehity eikä aukee. Ne putoo sinne puska alle ja sit se toukka siä nupus popsasee ittesä pulleeks ja koteloituu tj ja ens vua sama peli. Vittu. Ainoo mil sitä voi ees kuvitella hiukka hillitseväsä on se et kerää pois kaikki ne alassui kiikkuvat nuput ja panee roskii ja lähettää kaatikselle – omaa kompostii ei maksa panna. Ja tätä on nyt sit harrastettu joka helveti kesä viime vuadet. No tänä vua ei juhannusruusu tarjennu kukkii muuteskaa ni sikäli sama… Kai se on liikaa haluttu ettois yks lyhyt sesonki vuades ku tarkenis ilma villahousui.

"Miten vain, mutta minä en enää kohta kestä tätä murhetta, jota nyt tunnen", minä sanon.
"Minusta tuntuu aivan samalta."
"Te siis sittenkin tulitte tähän kaupunkiin kuolemaan."
Hän pudistaa päätään. "Rehellisesti sanoen minä en ollenkaan yritä kuolla. Minä vain odotan, että kuolema tulisi. Vähän kuin istuisi aseman penkillä ja odottaisi junaa."
"Tiedättekö te, milloin juna tulee?"
Hän ottaa kätensä minun käteni päältä ja koskettaa silmäluomiaan sormenpäillä. "Minä olen kuluttanut suuren osan elämästäni ja uuvuttanut itseni, Kafka. Yhdessä tietyssä vaiheessa minun olisi pitänyt lakata elämästä, mutta en vain lakannut. Tiesin, että elämällä ei ole merkitystä, mutta en silti voinut luopua siitä. Niinpä päädyin vain kuluttamaan aikaa ja tuhlaamaan elämääni turhuuteen. Huomasin lopulta vahingoittavani itseäni, ja se sai minut vahingoittamaan myös lähimmäisiäni. Siitä minua nyt rangaistaan, ja siksi minun ylläni on eräänlainen kirous. Minulla oli kerran jotain liian täydellistä, ja sen jälkeen en ole voinut kuin halveksia itseäni. Sitä kirousta en pääse pakoon. Ja sen vuoksi minä en pelkää kuolemaa. Ja jos nyt vastaan kysymykseesi – kyllä, minulla on aika selvä käsitys siitä, milloin aika koittaa."

Haruki Murakami: Kafka rannalla
(Kafka ja neiti Saeki juttelee, osa, s. 403–404)

Aina joskus törmää sellasee taidejutskaa ku koskettaa. Aika useesti se on musiikkii tai leffa, joskus joku kuvataiteellisempi juttu. Joskus sit törmää kirjaa mikä puhuttelee just nyt just omaa pikku ittee. Mulle kävi nyt näi: mä rakastun toho Haruki Murakami vastikäsittäi suamennettuu romaanii. Siin oli kauniisti muatoltuna juttuja mitä mäki oon ajatellu mut sit siin on paljo, paljo muuta. Pikkäst aikaa se oli myös kirja missei ollu mitää ennalta-arvattavaa, ei niiku mitää. Mä olin ku umpimetsäs viä kymmenkunta sivuu enne loppuu et mitä täs viä tapahtuu – ja hei, siin on yli kuussataa sivuu et sikäli. Mä en tiä onks se japanilasuutta vai onks se Murakamii mut mulle se oli iha omallasesa kirja. Ja pikkäst aikaa sellane et mä haluun ton omaa hyllyy ja pysyväsesti mun lähelle.

Mä oon lukenu joskus sen mitä Murakamilt on aikasemmi suameks käännetty, Lammasseikkalust pidin, Sputnikist en nii kauheesti ja sit mä oon lukenu jonku kokoelma sen novellei enklanniks. Mut tää oli se mikä oikeesti oli niiku Mun Kirja. Ihmeellise täysinäne ja tyytyväne olo tuli. :)

Mä sain tyämeililootaa viästi minkä lähettäjäks oli merkitty viaras uros. Täs eijo mitää merkillist, sitä varte se loota onki et kuka vaa ottaa yhteyttä jos sille tuntuu. Ku mä avasin sen meili mä en ensi tajunnu mitää ja sit mä oivalsin et se oli entiselt luakkakaverilt koirakoulu ajolt. Vittu mä enno kuullu siit donnast mitää vuasikausii ja yhtäkkii se oli siin. Se oli menny naikkuu ja silloli viaras nimi, okei mä tajuun tän vaiksen ite voi kuvitella ettoisin vaihtanu omaa sukunimeeni jonku urokse nimee.

Enikeis, niil oli siis yhtene meililoota ja se loota oli sen viaraa urokse nimis. Tää on must jotai nii pervoo ettemmä kykene kertakaikkiaa ymmärtää vaiks mä kääntäsin kummanki mun aivosolu viis kertaa ympäri ja vaihtasin niitte pualii keskenää. Eiks toi oo vähä ku käyttäs samoi pikkarei uroksesa kans? Mä voin joteki (mut vaa rajallisesti) ymmärtää et joillai väil on yhtene pankkitili ja kumpiki tiätää mitä siä tapahtuu ja mitä lainoi lyhennellää ja mite ja noi – mut etteijois omaa meiliosotetta? Okei, niilleijo draamallisii salasuuksii keskenää ja se on tiätty hianoo mut jos vaiks halus jotai yllätystä järjestää toiselle? Se etton luattamus on must eri asia ku etteijo omaa tilaa. Sitäpais mä en ees tuntis itteeni erityse luatetuks jos mul pitäs olla tollai avomesti yhtene loota.

Ja totesinki taas et helveti hyvä ettoon vanhapiika.

Voi jumalauta, voi saatananhelvetimperkele! Joku vois selittää mulle ja selittää sillai et sen ymmärtää tällai piikleki millon kaks aivosoluu et miks helvetissä mullon Suame valtio viralline matkustusasiakirja = ulkomaampassi ku on voimassa helmikuuhu 2010 jos kerta se eijo kelvolline matkustamisee elokuus 2009? Jos passi luvataa olee voimas viis vuatta ni miks se oikeesti kelpaa matkustamisee vaa neljä ja pual mikä tarkottaa 90 % luvatust ajasta ja kaikki tää 100 % hinnalla.

Joku vois selittää mulle mitä helveti syytä on et passi pitää olla voimas pual vuatta matka jälkee, mitä sil voitetaa ja mitä siit saadaa paitsi mut hankkii yhtäkkii keskel kesää itteni valokuvalle ja poliisii ja maksamaa, tiätty. Voi jumalauta.

Ja nii, tää johtuu tiätty suurest itäsest. Vittu se oli viimene kerta ku yritän saa viisumi Venäjälle, tän jälkee mä en ikinä enää suastu ees kuuntelee ja saa kyl olla ihmeelline tyämatka jos sinne on joskus pakko mennä. Vittuperkele.

Kävin apteekis hakees dopingia lisää ni ehkä tää elämä taas paranee hiuka. Huomenna ehkä jo parempi? Jee. Muutaki hankittavaa olis: pitäs järkkää synttärilahja a) emolle b) kummituspojalle. Ei mitää ajatusta niiku ei yleesäkää. Kummituspoika täyttää jotai, mitä, oisko 11 hyvää vuatta kasas?

Mulloli deitti kerrassaa neljä urokse kans täs iipee. Yks hupane, yks asialline, yks hyvännäköne ja yks karju – ammattilasii kaikki. Karju oli pual tuntii myähäs, piti harrastella niitte toiste kans siiheks… Se eijollu must kauhee loistokas alotus meiä tulevaselle rempalle – meinaan et vittu jos remppaajat on aina myähäs ni ehtii talvi tulla enne ku ne ikkunat on kuasis – mut nyt näyttäs sille et se sentää aletaa.

Matkatoimistoki on lähestyny. Mä ehdin jo elätellä ajatust et se koko keissi ois ollu painajasta ja poissa päiväjärjestyksest. Kattelen tät viisumiankeettii ja ihmettelen mitä helvettii pitäs arpoo sen täytteeks. Aikaisempien Venäjällä käyntien määrä? Edellisen käynnin päivämäärä? Mist vitusta näit muka voi muistaa? Pitääks joku päiväkirjaa matkostaa et tiätää mis on ollu ja millo? Joo anteeks vaa mut en ainaskaa mä. Indeksi ja turistiryhmän nimike? Mitä tää ees tarkottaa? Selvitys vakuutuksesta? Oikeesti, voi hyvä helvetti. Ja mitä täst hyväst saa: viikko vittumast kärvistelyy Karjala puskis. Kreit.

Tulinki sit vetäneeks iha entisvanhaset kalsariperseet. Vai persekalsarit? No iha sama ja mitä välii mä en häiriköi ketää. Kukaa ei häiriköi mua. Kukaa ei kysy kui sul menee kerta se ei kiinnosta ketää. Meneepä vaa, valuu sillai pikkuhiljaa. Ois hianoo ku ois joku ku ottas kainaloo ja sanos jotai nättii. Ei tarttis olla ees näi nättii:

Precious and fragile things
Need special handling
My God what have we done to You?

We always try to share
The tenderest of care
Now look what we have put You through...

Things get damaged
Things get broken
I thought we'd manage
But words left unspoken
Left us so brittle
There was so little left to give

Angels with silver wings
Shouldn't know suffering
I wish I could take the pain for You

If God has a master plan
That only He understands
I hope it's Your eyes He's seeing through

Things get damaged
Things get broken
I thought we'd manage
But words left unspoken
Left us so brittle
There was so little left to give

I pray You learn to trust
Have faith in both of us
And keep room in Your heart for two

Things get damaged
Things get broken
I thought we'd manage
But words left unspoken
Left us so brittle
There was so little left to give

Se on hianoo ku on allerkia ja vahvoi silmätippoi ni voi aina välil itkee silmäsä paskaks eikä kukaa huamaa mitää.

Päätin rupee kesäviihdykkeeks sille yhelle urokselle ku kuvittelee olevasa rakastunu muhu. Ehkä siitton se hyäty jos se oivaltaa olevasa erehtyny ni sit ei tarvi enää sitäkää asiaa veivaa? Ja jos se oikeesti viihtyy ni ehkä tää on sit hyvä teko ku voidaa lukee bonuksiks mulle sit piatarinkirjas.

Ois vaa kiva ku itekki tuntis ees jotai kipinää mut ehkä se riittää ku koittaa suhtautuu sillee et vituvvälii. Mä en kuiteskaa oo enää ikinä onnelline ni mun kannalt iha sama. Jos ton tulee hyvä miäli ni kokonasuus on kai sit jo plussal? Se kummiski tiätää jo vuasie takaa mikä mä oon ja mikkä mun fiilikset on.

Hommas on hyvä vitsiki! Mä tajusin vastikää et sillon profiili sitys jostai vuadelt kivi ja keppi ja menin piruuttani mätsää. Ha ha: 91 %! Ikinä ei kukaa saanu tollasii pojoi eikä likikää siihe aikaa ku pidin auki sitä mätsiproffii. Ehkä tää ois nyt oikeesti joku vitu mäts meid in heven? :D

Miks must ei voi tuntuu millee.