Blogi

Vois seistä seinää vaste päällää.
Vois siivoo kylppäri.
Vois kävellä Utsjoelle.
Vois lukee maisteriks tai artesaaniks tai estenomiks.
Vois hakee kaupast suklaata tai hedelmii.
Vois kirjottaa romaani tai huanoi runoi.
Vois alkaa huaraa.
Vois muuttaa Viroo.
Vois opiskella pukuompeluu tai kukkie asetteluu japanilasittai.
Vois hyppää parvekkeelt.
Vois mennä kasvohoitoo ja keskustella trimmaaja kans.
Vois keksii jotai luavaa jouluks.

Miks mua ei kiinnosta mikää?
Vois jää sänkyy ja vetää peito kuano yli ja jää sinne.

Viimine ranskantunti tänä vua. Täytyy myäntää et ennollu ikinä ees kuvitellu mite helveti kamala mauto perverssi törkee versio voidaa tehä Kulkusist mut nähtävästi ranskalaset on iha omaa luakkaasa jopa huanos maus. Vittu ei siis yhtää soveltunu sille kiälelle enkä ny ees vaivaa itteeni sillä et kuvalisin sen esitykse. Aaaarrrrhh. Joo ei, se eijo mun lemppari joululaulu suamekskaa mut ranskaks se pääs heti mun inhokkilistalle niiku ooltaimhai -sijolle. Génial!

Istun eile pikkemmästi laituril ja kattelin ja miätin minkä verra sitä jäätä siin lätäkös oli ja kantasko se ja minkä verra ja jos ei kanna pääsiskö siält ylös yksinää. Ja sit menin kokelee. No, opviösli se kanto, mä en siis kelpaa ees kualemalle. Mut tuliha kokeltuu ja se oli tavallaa erittäiki vapauttava kokemus: sitä vaa suastuu onnesa armolle ja kattoo mitä tapahtuu. Mun tuli tosi yybervapaa ja irralline olo ku ei ollu ikääku kenekää käskettävissä eikä kenekää liakassa eikä kii missää eikä kenessäkää ja vitut välittää mistää. Freedom is just another word for nothing left to lose.

Tulin kotii ja viritin jouluvalot ja piparkakkukoristeet ja pari piäntä tonttuu mist mä pidän ja siin se adventtirekvisiitta sit onki. Joulukalenteri ei tuattanu mulle adventtikynttilää ja se oli pettymys. Tää sää oli seuraava pettymys. Ja ku mä kattelen tätä viikolloppuu ja tätä syksyy ja mun elämää ni se on yhtä isompie ja piänempie pettymyste helminauhaa, harmaampii ja mustempii helmii. Tiämmä ne värilliset onki niit kalliimpii?

Hulluus tulee taas. Mä en voi olla ajattelematta et ehkä mä elän viä 80-vuatiaaks ja siis pualikkaana, ilma mun toista pualta, ilma rakkautta. Kivarreiluu? Mä en haluu, mä en aijo. En. Oikeesti, jossei saa edes omast elämästää päättää ni mist sit muka saa? Siit et ostaaks piimää vai maitoo ja litra vai kaks? Ei kiits, mä en haluu kumpaakaa.

Aika monesti kuulee, et itsemurha olis joteki kauhee itsekkäästi tehty. Vitut on. Itsekkäämpää on puuttuu toise valintohi. Jokasel pitää olla oikeus sanoo omalt osaltaa et kiitti mulle riitti ja pitäkää tunkkinne. Mä oon jo pualiks kuallu enikeis, sikäli sama.

Don't say you want me
Don't say you need me
Don't say you love me
It's understood
Don't say you're happy
Out there without me
I know you can't be
cause it's no good

Mä oon nukkunu välil huanommi ja välil paremmi mut painajasii enno nähny enne ku viime yänä ku meiä mökil nousi järvest helvetimmoine ruskee jättiläne, sellane ku popsasee ihmise niiku porkkana. Se söi mun käly ja vaikkemmä nähny sitä ni mä heräsin maha krampis ja ahdistuksest täriste ja miätin et kaikkee nousee munki alitajunnast.

Ja mä miätin et mitä jos tulee se päivä ku ei ahdista enää, ku ei tunnu kipeelle – tuntuuks sit enää millee? Nii kaua ku kituu on sentää viä hengis? Ehkä se kitumine on elämise tarkotus? Mut sit ku ei enää satu (jos sellane päivä tulee, ja voiha seki tulla, kai) ni onks sit enää edes elävä?

Vittu ku ärsyttää. Oma syy et tuli taas puheeks toi sisäne kauneus. Se on sellane teoreettine konsepti mihi mä en usko yhtää ja mil eijo mitää vastinetta reaalimaailmas mummiälestä. Kauneus on visuaaline käsite ja siis sellast kauneutta mitä ei nää ei vaa voi olla. Luulis et tää olis aika helppo tajuu. Vitut on, kuvitelma elää vuadest toisee.

"Sisäsel kauneudel" tarkotetaa (ilmesesti) et on myäntene, avon, hyväsydämine, kannustava, luava, hellä, mukava, viähättävä tjs. OK. Ne eijo näkyvii asioi.

Sit on sellane ihme kuvitelma, et kauneus ja se "sisäne kauneus" olis erillisii asioita. Joo, edellise pohjalt kyl. Mut se on kukkuu et ne joteki kulkis eri jalkaa. Ku on söpö penikka ni saa aina paremma palauttee toisilt (vanhemmilt, opettajilt, ylipäätää) ku jos on ruma tai näkymätö. Sillo on helpompi kasvaa myänteseks, avomeks, hyväsydämiseks, kannustavaks, luavaks, helläks, mukavaks, viähättäväks tjs – eli: ulkoo kaunis on todennäkösemmi "sisältäki" kaunis ku se ruma mikä oppi vältteleväks, syrjäävvetäytyväks, varovaseks, teräväkiäliseks, kovaks jne. Mikä täs on vaikee tajuu?

Eli: on yks ainoo kauneus ja se on se mikä näkyy ulos. Kaunis on kaunis on kaunis. Se, mite sul sattuu synkkaa keneki kans, ruma tai kaunis, tai millaset piirteet vetoo suhu ku tapaat jonku – se on iha eri asia. Totta kai rumaa voi rakastaa jos kerta synkkaa mut ei se siit kaunista tee.

Leuhkin nyt senki et luin tos eurooppalase taideromaani, tj. Oli aika intensiivine elämys, Arturo Pérez-Reverte, Taistelumaalari. Oon mä lukenu ton kirjoi enneki mut toi oli erilane. Oli ajatusta.

Eurooppalane: yks päähenkilö oli hispaano, toine oli kroaatti ja kolmas ranskalas-italialane. Taideromaani: päähenkilö maalaa helveti isoo freskoo iteksee, kauhee määrä taidekirjoi ympärillää ja muistot museoist mis se on kattellu niit kuvii livenä. (Ku mä en takuusti ymmärtäny niit kaikkii enempi ja vähempi snobbailevii taideviittauksii enkä oo nähny kaikkii niit tauluja ni ei siit enempää.)

OK? Tää on se ainoo varsinane äksön koko helveti romskus.

Mut se varsinane juttu on se keskustelu minkä tää hispaano käy sen paikalle ilmestyvä kroaati kans. (Mua hiukka vitutti et se kroaatti osas nii hyvi hispaanii mut tää on sivuseikka.) Hispaano on aikasemmi ollu valokuvaaja ja kiärtäny kaikis helveti kriisipaikos ja sodis ottaas loistavankaameit kärsimyskuvii ja se kroaatti tuli kuvatuks sodas Vukovari luana. Sällilt meni elämä paskaks osaltaa sen kuva julkasemise takii ja se tuli nyt kostaa ja tappaa sen kuvaaja. Ja näist siin sit jutellaa. Ihmisest. Vastuust. Julmuudest. Sellast kevyttä hyvänyäjjuttuu.

Makso vaiva lukee.

Just muistinki mis mun piti olla tänää 9.00. Jiiiiihaaaaa.
Vittuuks näit pitää jälestä muistaa jossei oikeesee aikaa?

Tiskasin ja kuuntelin ku radios toimittajatäti puhu uusavuttomist. Oli helppoo olla samaa miältä et nykysi on paljo sellasii ku ei osaa ite paistaa vaiks jotai vittu maksalaatikkoo. Senki mä uskon et on väkii ku ei osaa silittää paitojaa – vaiks enimmät niist osais mut ei viitti ja se on musta eri pointti. Enikeis. On se epälemättä tosi et toisil meil menee pitemmästi oppii näitäki juttui ku toisil ja jokkut ei vaa pidä tärkeinä samoi asioita ku toiset.

Sit se toimittajatäti loksautti mun leua ku se ihmetteli et mite voi olla et joillai menee iha vuasikausii oppii seki et roskat pitää viä joka päivä ulos. Vittu mä en ollu osannu ees epällä et mä oon tälläki lai uusavuto!

Tosin… on päivii ku mä en laita sinne roskiksee ylipäätää mitää. On päivii ku mä ryttään sinne kukkarost vanhat kuitit ja jotai viinirypälette kantoja tai siis sitä oksaa. Mä en tiä miks ne pitäs viä ulos joka päivä. Mä enno varma ees siitä miks mun pitäs kiikuttaa viä samana päivänä ulkoroskiksee se huuhdottu ja kiärrätyksee menevä litrane jukurttipurkki ku tyhjenee kerra viikos tj. Niit mahtuu montaki siihe toisee roskasankoo ku on roskaroskikse takana keittiökaapis.

Voisko olla et ku on riittävästi uusavuto ni se jo vähentää näit hommii mitä tarttis? Voisko olla et ois olemas joku suhteellisuus tässäki? Voisko olla et mä en edes haluu osaa paistaa maksalaatikkoo?

Ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä… mun on nii helveti ikävä sitä urosta! Ilmesesti tää ei mee ikinä ohi ja mä huudan tät viä hoivakodissaki… Vittu. Voi vittu. Tänää mun oli nii iksu et mä melki laiton deitti-ilmo et haluun jonku halii mua. As if. Emmä haluu ku sen yhe ja sen kans harvemmi jäi niiku halimisee.

Mä oon koittanu iha helvetisti asennoituu nii et se on passee ja sit eiku uutta matoo koukkuu ja uutta urosta kehää ja ja ja. Mut ku mä en haluu ku sen yhe tiäty. Voi vittu etton säääääälittävää. Ällöttävää. Tympeetä. VITTU! Eiks vois olla joku raja iksullaki? Eiks vois olla jotai armoo…