Blogi

Kuulemma ei voi uros lukee sellast kirjaa minkä nimi on Kaikki mitä rakastin. Jo nime takii sellane romsku on vittu iha lässympeetä. OK. Ku kattoo mitä kirjoi isämpäivä alla kaupattii ni ne on joko jotai sotaa tai akenttijuttui – tai sit tiatokirjoi, mut se on eri katekoria kokonaa.

Enikeis, mä sit luin ton mainitu Siri Hustvedti romsku ja miätin et mikä täs ois se ku tökkis urospualist lukijaa. OK, siin ei kauheesti räiskitty vaiks ruumiita tuliki: aika iso osa siit toiminnast ei ollu äksöniä muual ku korvie välis. Sekö se olis? Olisko minämuatone kerronta raskauttavaa (kertoja-päähenkilö oli kuiteski miäs)?

Oli siin joo rakkauttaki – rakkautta taiteesee, ystävie välist rakkautta, miähe ja naise rakkautta, vanhemma ja lapse rakkautta – mut ei silläkää mummiälestä varsinasesti mässytetty tai pehmistelty, ja oikeestaa toi käännösnimiki on jo valinta tulkinnaks. Orikinaali on What I Loved ja sehä vois jo olla kysymyski et niiku mitä helvettii oikeesti tuli rakastettuu. Mut onks nii et ainoo rakkaus mitä uroskirjas max saa olla on isämmaarrakkaus?

Mä en tiä. Sen mä tiän et vittu mä en ottais mun taloutee urost mikä lukis pelkkii akenttiromskuja. Enkä varsinkaa urosta mikä vaa kattois siit kirjast tehdy leffa! Niimpä mä sit oonki vanhapiika ja kaikille on parempi nii. :P

Yhtä pimeetä ku et arvioi kirjaa siit tehdy leffa perusteella on et arvioi kirjaa pelkä nime tai takakansiteksti perusteel.

Oli taas yks oikee huippuhetki ajokoira uralla: ku tultii hautajasist ni olin nii puhki et en meinannu päästä autost pois. Koitin pinnii enkä jaksanu ja olin iha et alanko ikkee taas – mut sit hokasin sentää avaa sen turvavyä ni se helpottiki sitä ulos nousemist. Asiat on joskus aika piänest kii. Mut en menis väittää et olisin ollu erityse liikenneturvalline kuski siin paskasatees. Emo ei piitannu.

Hautajasis on aina kylmä oli ne mil säällä vaa ja mitä sit onki päällä. Onneks meil on toi sauna mis saa ittesä joteki lämpeemää. Mä en tajuu millä jokkut italialaset tai saksalaset lämpee mut onneks ei mun tarvikaa tajuu – ehkä ne vetää pari pulloo punkkuu tj.

Mä miätin tos et vittu nyt oisin kyl volissu tänä syksynä tän vuade kiintiö ja pari seuraavanki vuade. Mut ehkä pitäs vaa ajatella et mä pääsen kuiteski vähällä: mun ei tarvi ikinä hautaa mun rakasta, eikä mun tarvi kantaa suruu siit et joku itkis helvetisti mun takii. Mä enno kellee kovi tärkee tai rakas, ja tavallaa se on tosi lohdulline ajatus.

Tyäkaveri päätti olla yhtesölline tj ja kysy et mite mulla menee ja milt must tuntuu. Sanon et iha OK, tänää enno meinannu ampuu ketää. Se oli tyytyväne siihe. Mä jäin miättii et mitä ihmee välii sil kysymisel on. Jos sul on paha olo oikeesti ni kerroksä sitä jollei ulkopualiselle, siis et sanosit äänee? (Ekkä vaiks netis sättipalstalla.) En tiä, joku ehkä sanoski. Mut niiku tiädetää itsarinki tekijöst ni ne mikkä sanoo ei tee ja ne ku tekee ni ei sano.

Kyl mäki oon jonai muina päivinä ajatellu et jonkuse tyypi voiski ampuu, mut mä oon harmito: mul eijo pyssyy. Voikko kuvitella, et tyyppi milleijo pyssyy ampus jonku? Jooei. Voikko kuvitella et tyyppi mil on vaiks metsästysase kaapis ampuis jonku? Nii-i. Se voi olla täyspäine ja viksu ja sit tapahtuu jotai… ja naps, se eijokaa enää iha täyspäine eikä välttis ees selvimpäi. Elämä heittää joskus jopa niit vakaita. Eikä kukaa ois voinu ikinä ees kuvitella siit tyypist… Siks must on turvallista tiätää et mä oon paitsi aseeto myäs hannari.

On se silti oudoo millasii eilieneit ihmisil on kotona. OK, naapuri tai tyäkaveri voi olla pimee eikä sitäkää huamaa kaikist yhtä selkeesti, mut joteki must on aina yhtä kummallist et ihmiset oikeesti elää toise kans ja näkee mitä se puuhastaa ja ajattelee et toi on nyt kuiteski joku vaihe taas ja se menee koht ohi. Yleesä ne menee. Ainaski teineil. Mite sitä jaksas olla jos koko aika vahtis kotona kaikkei lähimpiää et napsuuks ton pääs liika tiheesee tai liika kovaa vai mikä sil on? Mis kohtaa on se raja? Emmä vaa tiätäs, enkä tiä. Kai me ollaa vaa eilieneit kaikki.

Ja muute, sen tyypi ku lanseeras kiinankaali salaattehi ja raastesii sais kans amp–, tai nii, panna syämää lopuks ikääsä pelkkää kuivaa kiinankaalii.

Oonkoha mä vittu joku selvänä näkijä vai meedio vai mikä?! Mä valitin tos aikasemmi tänää et oon oottanu koko päivä et jotai tapahtuis ja tulis joku meili, joku tekstari, jotai – ja SKÄDÄÄÄÄÄMM! nyt se puhelin sit vihdo soi!

!!!!!

Heh, yks entine yritys ja viritys soitti ja kosi! Vähäks mä repeilin ku aattelin et tätä mä nyt sit venttasin enimmä päivää! No, se tiäs et oon pualivallattomana villikoirana muttei se tiänny mite paskana mä oon ni mä sit sanon et jos mä ny miätin tätä ja nualeksin näit haavoi ja katton mite mun tyällisyyski kehittyy ku pitäs sit muuttaa jos meinais sen kaa olla. Ni se oli et tää on selväki eikä hän meinannukkaa et mä täst vaa sanosin et joo huame heti esteettömyystokarii hakee.

No eihä se sitä oikeesti meinannu muutekaa, kylhä mä tiän. Se vaa halus piristää mua ja saa mut tuntee itteni joteki halutuks. Vittu jokkut on nii liikkiksii. :D

Mä heräsin aamul tunteesee et tänää tapahtus jotai mikä ois mulle joteki tärkeetä. Koko tän päivä mä oon oottanu
meilii
soittoo
tekstarii
jotai viästii
mikä muuttas mun maailma tai maisema tai elämä tai antas uutta näkökulmaa tj. Mä en ees tiä miks.

No eijo tapahtunu yhtää mitää eikä tapahdu, tiätenkää. Meilit on roskapostii tai muute vaa massapostituksii, puhelimest eijo tullu ku tavallisii tyäasioit. Pomo sano et "Must tuntuu et sä oot ollu jo pitkästi kyllästyny meihi kaikkii" enkä mä jaksanu sanoo et vittu mä oon oikeesti kyllästyny koko maailmaa ja elämää ja iha kaikkee vihoviimist rinnakkastodellisuutta myäte.

Jossai on pakittanu joku piipittävä auto jo pitemmä aikaa enkä mä jaksas kuunnella sitäkää enää hetkeekää. Mä en ihmettele et joillai alkaa päässä napsuu ja tikittää kovempaa ku toisil täs maailmas.

Kiitos kannustuksest mesdames! Mä kävin sit oikeesti koittaas sitä kaunista Rilsii. Se on nätisti kuasiikudottuu kangasta, puuvilla, villa, viskoosi; se tuntuu hyvälle käpälää. Olkamina kapeet narut mikä tarkottaa oikeesti et samaa kuasii tehty jakku on pakolline kauppa täs ilmastos. Hameosaa on fyllattu tyllil. Saikko kuva?

Siin oli sama ongelma ku niis on aina: ku se istu muute ni nisie kohdalt kiristi. OK, ei se iha mahdoto ollu, mä sain sen vetskari kii. Mut kiristi siis. Ja mä kattelin sitä kolttuu ja totesin et se on helveti hyvännäköne vaate ja se jakkuki oli hauska mut ku mä en käy kokteltilasuuksis enkä senkaltais pileis ja sinne hautajasii puskis mä olisin ilmammuuta ylipukeutunu tos. Sitäpais on joteki pöljää näi prolena maksaa liki neljäsataa oravannahkaa vaatteist mitä käyttää kerra ja ens vuanna ne tyllit näyttää jo vanholta. Ni mä sit alistuin siihe et se on nätti ja se sestä.

Ja sit mä menin ja ostin maailma tylsimmä ja arkisimma jakkupuvu (Pola) eikä sekää hame sunkaa sopiva ollu mut se ompelija pani neulat siihe ja lupas sen mulle piänempänä perstaiks. Mä voin kertoo et se kokonasuus ei näytä yhtää millee, kukaa ei sitä huamaa, se on takuusti satapros kappale siunauskappelii ja mä voin käyttää sitä seuraavat kymmene vuatta tyäperäsis tilasuuksis. Jossen liho tj.

Vittu mä oon yks maailma tylsimmist tylsiöist.

Mä kirjotin eile jonku vitu omituse postaukse illalla masennuksissani ja sit ku se oli kirjotettu ja mä katon sitä ni mä en itekää enää tajunnu hevohelvettii et mist siin oli kyse ja oliks siin joku juani tai idea tj ja poistinki sen sit samantiä enne julkasemist. Siin oli pari hyvää sitaattii jostai piiseist mut nyttemmä enää muista sitäkää et kene paloist. Vittu ku oudoo.

Ilmesesti mun pää alkaa olla viä hötömpi ku luuliskaa päältä kattoe. Tai sit on vaa nii et ku on riittävästi masentunu ja ikkee vaa ni siit ei jää niiku mitää muistijälkii mitä siin samalla tekee. Tj.

Enikeis, tänää on pakko pysyy kuasissa. Mä ymmärsin eile vaatekaapista, et mulleijo niiku mitää vaatetta hautajasii ja ku täs eijo montaa iltaa hankkii niit ni tänää on pakko alkaa töitte jälkee. Piänet hautajaset eikä mitää sen kummempaa mut joo olin samaa miältä ku emo ku se katto mun farkkuja et jos voisit jotai siistimpää. Joo pitää. Kaikki entiset on menny pelastusarmeijalle joskus ku siivosin viimeks kaappii.

Sääli vaa et ainoo nätti vaatekappale minkä mä oon tänä syksynä kaupas nähny oli Rilsi pikkujoulu-/kokteilmekko.

Emo keräs perheesä samaa ruakapöytää.
Eno kuali.
Vaihdon talvirenkaat.
Väskää.

Joskus jää miättii iha ihme juttuja. Mun pomo sano mulle tänää et mä oon väärällä alalla. Et mun pitäs olla myyntihommis. Hmm? Haluuks se päästä musta eroo? Vihjaaks se et mä enno pätevä? Tarttisko hankkiutuu muualle enne seuraavii leikkauksii/vähennyksii/uudistuksii? Ehkei kummiskaa. Mä vaa menin kehuu sille mun uudet kengät. Se nimittäi tarjos mulle kyytii kotii töist ja mä sanon et ok kiits – teemmä lenki kummiski myähemmi. Ja teinki. Vein eka myähästyneet kirjat kirjastoo ja annon ryästää itteni siä; sit tein lenki ja kävin viä kaupas.

Meni vähä aikaa päästä samaa hyvää notkuvaa rytmii ku eile, löyty nimittäi ne uudet lihakset siin kohtaa ku lähin liikkeelle. Mut sit ne verty ja siin kohtaa ku Manu Chao oli treffeil mul meni jo iha lujaa ja pailasin tua kadulla koko kropalla (mut koitin kummiski hillitä äänee hoilaamist ku se kuulostaa nii törkeelle ilma taustoi) – yks mummo meinas et mä oon pilves, mitä vetoo – ja mitä välii.

Mä miätin sitä myymisasiaa ja ei se kyl oo mun ala. Mä oon liika ujo ja liika vähä sosiaaline. Mä oon aina ollu helveti huano myymää itteeni eikä must nähtävästi kannata kenekää mitää maksaakaa. Ehkä jossai muussa elämässä.

Le Rendez-vous

Last night we had a rendez vous
How do you do? comment allez vous?
We went to see a french movie
Mais qu'est ce qu'il fait?
Mais qu'est ce qu'il dit?
You really got a hold on me
I wanna hear you say: oh oui!
Chérie chérie j'en rêve la nuit
Chérie chérie comment ça va?
Quelle heure est il?
Je ne sais pas!

Chérie chérie j'en rêve la nuit
Chérie chérie comment ça va?
Quelle heure est il?
Je ne sais pas!

– Manu Chao

1. Tyytyväne asiakas. Mun pyroos kävi tänää asiakas ku halus lykätä mulle pullo kuplaviinii. Mä koitin estellä ja sanon et tollane on virkamiähe lahjontaa eikä olleskaa sopivaa ja muutekaa mä enno tehny mitää yli normaalie töitte mist mä saan ns. palkkaa. Se asiakas oli nii tyytyväne yhest saamastaa paperist ja semmiälestä se oli iha vaa mun ansioo ni mun oli sit lopuks pakko ottaa se pullo ja kiittää. Mitä mä siis olin tehny: annon sille yhe lomakkee minkä se täytti iha itte, mä katton läpi sen laittamat tiadot, hankin pomolta allekirjotukse ja lykkäsin sen paperi takas asiakkaalle. Oli isoki vaiva.

2. Terveys. Kävin tyäterveydes volisees näytiks lääkärille. Sain tulehduskipulääkettä mun mätänevii aivohi, hain apteekist ja nappasin ekat pilsut. Ens viiko lopul pitää olla henkis ja ilmottautuu et mikä oli vaikutelma.

3. Ostos ja elämys. Kävin kaupas sovittaas niit masaikenkii ja ne meni jalkaa nii mukavasti et harvasti on sillai kivalle tuntunu uus kenkä. Otinki ne mukaa sit. Kerta ei satanu ni kävin sisäänajamas – tein varmampäälle tavallist lyhyemmä lenki ku aattelin et tulee kuiteski kipeit jalkalihaksii. Se oli hauskaa! Kaupa sälli sano et ota alkuu lyhyttä askelta ja kunnolla kantapäälle, mut totuus on et ku liikkeesee pääsee ni se askel tulee kyl aika pitkä ja vauhti on aika huikee, oikeesti kaikkei hankalinta oliki pysähtyy kadurreunas liikennevalohi. Ylämäes sai veivaa hyvi mut sit alamäkee tuli taas iha heittämällä. Kroppa nous pystympää ja askel rullas ja tää on kai se mist tulee se masai-nimi. Ja iha viimeks tuli se kaikkei hupane elämys: ku eteses otti kengät jalast ni melki ei meinannu uskoo et onks oikeesti pakko kulkee tällai oudo epänormaalisti… Huame on kipeit kohtii kropas. :P

4. Päivämmotto. Don't let a kiss fool you / Never marry for love