Blogi

Aapee perinteise olone vittumane kapula, iipee oon ryhdistäyny ja tehny ranskalläksyi, opiskellu sanakki pitemmä kaava kautta.

Ja sit rupesin kirjottaa osotteita joulukortteihi ku totesin et ulkomaset ainaski pitää lähettää aika pia ja samaa vaivaa sit vois rustaa kotimasiiki. Mä oon oikeestaa aika tyytyväne ku oon viime vuasina saanu tostaki asiast enimmä rumpaamise mau pois: tein taanno iha yyberhiano tiatokanna joulukorttiosotteist. Nyt ei tarvi ihmetellä ja miättii, saa vaiks tarralle tulostettuu mut sitä enno viittiny ku siin eijo sellast niiku perskohtast tatsii saaja kannalt. Kaks osotetta on tänä vua ilmesesti muuttunu ja ne pitää metsästää viä mut muute on homma hallus. Ne on tehty ny! (Vittu vähäks moon hyvä!)

Aika helveti masentavaa must toi joulukorttie kirjottamine. Siin huamaa sillai käpälää myäte et mite on kaikki läheset kadonnu jonnei hevohelvettii, jossei valla ulkomaille ni ainaki ympäri Suamee. Ja sit huamaa et nii, totakaa enno tavannu livenä sejjälkee ku edellise korti laiton. Tosin oma vikaha se pitemmälti on… tänäkää vuanna jaksanu olla vituvvertaa sosiaaline.

Ehkä ens vua? (Ja ehkä lehmäkki lentää ja helvetti jäätyy ja aurinko alkaa paistaa ympäri vuarokaude marraskuus. Joo.)

Valosampi aamu, pikkäst aikaa. Eikä kiirettä minnee. Kattelen aamutaivast olohuanee sohvast ja mullon tosi pikkäst aikaa hyvä olla. Aika hyvä. Melki hyvä. Jos mä tiätäsin mitä zen on ni sit ehkä sitä. Ting ja tang tai mikä vaa feng ja sui.

Tää eijo ollu paskempi viikko.

Yks tuttu muatoli hyvi oma syksysä ja mun ku se totes etteijo antanu ittellee mahkuja ilosii asiohi. Ku on daun ni sitä vaa ei jaksa mennä riakkuu ja olee sosiaaline. Vittu ku on palasina ni ei jaksa ees kattoo sitä ku toisil on kivaa. On parempi olla iteksee ja nualeksii haavojaa jossai sängy alla. Nyt must tuntuu et pikkuhiljaa vois olla jotai elämää itelläki. Jotai kivaa vois ilmetä. Ehkä nyt ois se aika ku avais ikkuna jossei viä ovee ja tuulettas. Jos antas maailmalle mahdollisuude olla vähemmä vittumaine.

*ravistelee kroppasa kohillee*

Mullon ollu aika pikkät kynnet viime aikona tai siis mulle pikkät, sellaset pual senttii valkosta osaa ja yliki. Se johtuu siit ku must se viilaamine on nii vittumaist ja hidast hommaa, vallanki vääräl käpäläl. Ku pitäs saa yht pikkää ja joteki symmetrist ja siistii lopputulemaa. Ja ku ei voi leikkaakaa ku sit ne liuskottuu ja lohkee ja repee tiäsmillasiks. Ni siis viila. Ja nyt ois pakko ku tää on se helveti päivä ku kahdest kynnest murtu pala kärjest tos iipee.

Ei kukaa haluis tulla tekee mulle manikyyrii? Pliis?

Joskus ku enempi lukee näit plokei ni melki hätkähtää mite paljo on yksinäsii hyvii tyyppei täälläki. Onks se näköharha? Ehkä ne vaa sattuu mulla silmää perskohtasest syystä? Ja voi olla niiki ettei tää oo edustava otos ees sitis liikkuvist, saati ylesemmi. Mut aika helveti lohduto vaikutelma tulee välil. OK, osa on yksinäsii omast valinnastaa. Siin eijo mitää haikeeta, kai. Sit on sellasii mil on jonkullane haku päällä ja Kaipuu ja on ilmesesti ollukki vaiks kui kaua ja sitä Omaa ei vaa tuu vastaa. Ja sit on sellasii mikkä on edellisest suhteest enempi tai vähempi paskana ja ainaki väliaikasesti jonkullases luattamuspulas. Ne on noi kaks jälkimmäst jengii mikkä must surettaa enkä mä tiätäs sanoo edes kummat niist ois surullisempaa väkee.

Ehkä mullon väärä miälikuva. Ja mist sitä muka tiätää mikä kelleki on surullist.

Mä kuiteski löysin Elämäni Urokse ja oma Sialumparini. Ehkä mun pitäski nähdä et oon helveti rikas: kaikki ei tapaa ikinä omaasa. Sitäpais mä oon sillai kuivilla et sit ku tää ahdistuspaska on kaikki ni mun ei tarvi ikinä enää etsii yhtää mitää ku mä jo tiän mis mun raksu on ja halpiskopiot on nii turhii et niit ei viitti ees ajatella. Ku on saanu parasta ni miks tyytys huanompaa? Emmä nää mitää syytä jossei nimenomaa haluu vittuuntuu ja funtsii aina et tääki sais olla sellane ja sillai. Mialuummi mä oon ilma. Ja oonki siis lopu ikääni ja hei! nyttei se tunnu enää mitekää tuskaselle, enimmä aikaa. Kaikki on aika hyvi. Ja ens viikolla hiuka paremmi. Ja keväällä varmaa iha jees.

Mut mä en voi olla miättimättä: on tää elämä aika latteeta kyl tällai. Se ois voinu olla kauniimpaaki.

Mä enno sisarusteni kans mitekää likesis väleis. Se eijo sinäsä mitekää yllättävää: mä oon likesis väleis harvoje kans ja ne mä oon valinnu ite. Enikeis, sisko soitti mulle keskellä päivää ja mä tiäsin heti et jotai eritystä on mutten joutanu funtsii ku vastasin ja kuulin et nyt on täti saanu sairaskohtaukse ja sairaalas. Mun ainoo setä kuali vuasi sitte, ainoo eno haudattii viikko sitte ja nyt mun ainoo täti on Meikus tutkimuksis ja huame ehkä kuulee jonku ennustee tai sit ei. Voi vittu.

Oikeesti ainoo ennuste on tiätty et me kuallaa kaikki. Jonai päivänä.

Sit mä otin itteeni niskast kii ja soitin sille eks-urokselle. Se on iha samallane helveti pihakoira ku mikä se on ollukki jo pitemmä aikaa, pihalla kaikest. Vahtikoira. Palveluskoira. Okei, mä enno ehkä kauhee villi ja vapaa ja mä voisinki haluu oikeesti olla enempi sylikoira ku metsäkoira – mut vittu pihapiskiks en rupeis! Ja sellast on must vittumane kattoo, ni mä hoinki ittelleni et tää ei kuulu mulle tää ei kuulu mulle ja koitin vaa saa jotai järkee siit, vaiks eipä siit paljo apuu mun ahdistuksee ollu. Joteki mun on silti vähä hiuka parempi olla nyt ku sain sen kii. Ehkä tää ei mee ikinä ohi mut ehkä ehkä ehkä tän kans voi oppii elää. Sen kans et rakastaa toista eikä ikinä tapaa ja se sestä.

Oh Mother, I can feel the soil falling over my head 

And as I climb into an empty bed 

Oh well. Enough said. 

I know it's over - still I cling 

I don't know where else I can go 

Oh ... 

Oh Mother, I can feel the soil falling over my head 

See, the sea wants to take me 

The knife wants to slit me 

Do you think you can help me? 

Sad veiled bride, please be happy 

Handsome groom, give her room 

Loud, loutish lover, treat her kindly 

(Though she needs you 

More than she loves you) 

And I know it's over - still I cling 

I don't know where else I can go

Over and over and over and over 

Over and over, la ...

Pieni särki
ihan särki
rantaan istui.
Päätä särki.

Mietti särki:
"Mikä järki
maailmassa,
kun on särki?"

Sielu särki
itki särki.
Sisuksissaan
koukun kärki

särki, märki…
Mikä järki?
Runostakin
katos kärki.

Olin ystävättäre kans shoppaamas viime viikol ku ohi kulki nuarempualine uros mikä tuaksu (n)uuuuuuuuhhhh nii ihanasti urokselle ettei mitää rajaa. Mun tuli paris sekas tippa linssii iha liikutuksest ku se oli nii ihku uros.

Tänää mä oon haistellu urost mikä haisi must pikkästi lihasopalle. Sellaselle entisvanhaselle liämisopalle misson paljo kokonasii mustapippureit ja laakerillehti ja sillai. Jossai kohtaa mä tajusin et niit hajui oli oikeesti kaks päällekkäi, se toine oli se maustejuttu ja se toine oli joku muu. Ja mua ällötti aina ku se haju tulvahti sillai enempi mua kohti.

Ja mä muistin taas mite ihanaa on halaa hyväntuaksust urosta mikä ei haise tupakalle eikä vanhalle viinalle eikä ällööntyneelle hielle.

Ni mä jäin miättii et voisko ton haistisaki saa amputoituu joteki ja menettäskö siin jotai muuta ku hiukka ruakahaluusa – ja oisko sekää nii paha asia. Ainakaa ei tarttis alkaa tavaratalos volisee sen takii et pongaa urokse.

Mä oon ollu koko viiko sivus, tai no, viime viikost asti enempiki. Tää on ollu taas tosi helveti huano viikko vaiks mä olin kovasti toivonu et paranemine ois alkanu täst. Mä en sit saanu siihe aineksii. Mulle ei annettu.

Sen mä nyt kummiski oon huamannu et mun sitiaddiktio on aika huanos kantimis ja et mä oon pysyny henkis vaikkenno näyttäny kuanoonikaa sätis. Ihme joo. Siti on nootittanu mulle et mun pitäs maksaa tääl olemisesta jos meinaan ja mä oon pual viikkoo miättiny sivutoimisesti niiku et meinaanko ja miks. Kai mä maksan sen vaiks sais tua sätis notkuu muuteki. Jos jaksaa.

Sen toise puale viikkoo mä oon miättiny elämääni ja ei, se eijo rapeeta ku voileipäkeksi. Se eijo makeeta ku kinuskikastike eikä sitä voi vertaa ees kesätuulee mererrannas mikä tua mätää kaislaa nenää ja karvaa silmii. Perskohtasta tulevasuutta eijo ja tyäperäne näyttää erittäiki heikolle just nyt. Miks elämä on pelkkää sinnittelemist ja kipuu? Mä en tajuu mite sen vois muuttaa. Mä oon liika vanha alottaa kaikkee alust ja mä oon liika nuari jäämää ulos ja pääsee eroo.

Päätin olla kunno täti ja ostin sisko penikolle ekat joululahjat. Ja joulukalenteriki on keittiös pöydäl sen punase kuare viäres minkä iteljooni oli lykänny ovest mun joulukortteja varte. Ne ajattelee siis et mä viittisin viä kirjottaa sellasii ja maksaa niist. Ok, saatammä jokuse kirjottaa. Mä ootan jouluu vaa siks et sejjälkee tulee kevät, joskus ees. Muute vitut välitän.

Taas tuli oltuu iha helveti tyhmätyhmätyhmä. Siin eijo mitää yllättävää mut silti seki kyrpii taas. Oikeesti mä vaa olisin halunnu tiätää muutama totuude mut ilmesesti mun ei kuulu. Vitunko välii silläkää loppupeleis. Ehkä muutamakki yäunet ja asia korjaantuu pikkuhiljaa. Ehkä. Jollei sit muutu pikkuhiljaa poliisiasiaks niiku sanotaa.

Käväsin viime torstana sätis ja tulin sanoneeks yhe (1 kpl) lausee mikä viittas edellise päivä trakediaa. Siin ei ollu mainittuna paikkaa eikä henkilöit eikä tekoo mut joo, myännän et sinne se tiätty viittas. Paikal olleet sättimiliisit oikas mua heti et sätis ei kuulu puhuu asiost mitä iltapäivälehdet mässyttää eikä kukaa kuulemma haluu sellasist puhuu. Tää oli must iha mykistävä upee sääntö ja vetää nöyräks etten oo hokassu aikasemmi.

Oonki sit tehny itelleni apuneuvoks listaa et sätis ei saa puhuu esmes:
– seksist
– viinast (tai kaljast)
– telkkariohjelmist
– urhelust (vallankaa autourhelust tai mistää isommist skaboist)
– uusist leffoist tai levyist
– isommist konserteist tm kulduurijutuist

Nyt jos tän yhdistää siihe et aikasemmi mua opastettii et sätti eijo paikka mis sopis kertoo omii perskohtasii asioitaa… ni mä sit sainki miättii aika hyvä tovi et mitä mä osasin sanoo sellasist aiheist mist iltikset ei ilmesesti kirjota (tai ainakaa mässytä) ja mikkä ei olis mun ns Omaa Elämää, siis esmes
– ns. kaupallise ja ns. tiäteellise valaampyynni erost
– nivelreumakuntoutuksest ja uusist hoitomuadost
– kerpiilie jalostuksest
– vuade 1956 yleslako taustoist
– luamujuureksist

Aika vähä.

Ni ajattelinki et reenaan viä vähä et millai ollaa sätis sanomatta mitää – mä tiän et jokkut sen hyviki osaa mut must se ajatus on aina ollu vähä apsurdi. Ehkä pelkil hymiöllä on sit Ilosesti Sityläne?

;P