Väsyjauhamist

Tulin kotii, aukasin viinipullo, aukasin läppäri ja putosin sohvaa. Mua joteki ei jaksata nää tällaset maanantait ku tuun vast iltamyähäl. Joo, viini aukes siks et mitää muuta juatavaa eijollu kylmäs ja raanastaki tuli vaa haaleeta vettä ja meinas mennä närvi senki kans – ei täs mitää varsinast juapollist aijetta ollu.

Tai no. Jossollaa rehellisii ja miksei oltas ni ei mua kauheesti enää jaksata muukkaa päivät ku maanantait ja jääkaapis eijollu mitää kylmää ku eijo jaksattanu käy kaupas. No, nyt on raahauduttu sitäki kautta ni huame eijo muit tekosyit ku valmiiks aukinane pullo mikä pitää varmaa jua pois.

Munnon aina vaa iksu Meit. Me oli nii hyvä. Okei se oli illuusio mut mullon silti iksu sitä rakastettuna ja välitettynä olemise tunnetta. Kyl mä tiän jo et rakkaus on pelkkää paskaa ja jos joku ku välittää tekee sellast ku mun eksä ni vittu mä en haluu tiätää mite se kohtelee niit mist se ei välitä. Mut silti Me oli hyvä. Iha sama, mä oon jäävi ku mä rakastan sitä paskaa hautaa asti.

Mä oivalsin viime viikol et mä voin keveesti elää loppuikäni ilma panemist mut ilma kosketust… voi helvetti. Oikeesti se on nii helvettii. Mut niihä se on et toiset saa kaike ja jokkut saa ja jotai, ja loput ei saa mitää ja iha turha sanoo et joo, sullekki on joku jossai – se nyt vaa on kuvitelmaa seki. Jokaselle eijo ja vaiks olis ni siihe ei välttis törmää ikinä. Mä oon törmänny kerra, se on jo aika hyvä. Aika ei riitä.

Kirjoitettaessa soi Coltrane for lovers