Voi elämä

Ne kuoli, kumpiki. Piänet kaksoset, tyttö ja poika. Ne synty viime viikolla ja viikolloppuna ne oli vainaat. Mä nii toivon et täl kertaa kaikki ois menny hyvi. Joskus sitä on nii vihane ku elämäs ei ikinä mikää oo reiluu. Joskus sitä on nii vihane ku jokkut saa onnesa ilmatteeks eikä näytä ees arvostava sitä ku se on itsestääselvyys ja toiset ei saa ku paskaa niskaa. Vois olla joku kohtuus.

Mun taakka? Kai mä tänääki koitan ees jakaa ja kuunnella.