Vuasisiivoonnus

Olkapääs on vittu jotai kiinnikkeit mikkä voi tulla kipeeks. Puunasin eile piiklemopiili paremmasti sisält ja ulkoo ja tää havanto periintyy siit. Se on sellane kesärutiini: muute pestää ja vedetää ehkä jokkut pikavahat kylkee mut kerra kesäs siivotaa. Ei nii et siä sisäl kauheesti mitää olis: eijo penikoit eikä kotielämii eikä kurasii harrastuksii. Kerra viime kesänä ystis huakas ihastuneena ku mun piti roudaa sitä et "vittu sullon puhdasta tääl" – ja se oli siis pari viikkoo enne piiklemopiili vuasisiivoonnust. (Tää ehkä kertoo enempi sen omast koslast ku piiklemopiilist.)

Mun isä oli sitä miältä et ne ku ajaa ni ne myäs hoitaa ja nii mä opin renkatte vaihtamiset ja vahaamiset sellaste rutiinie mukaa ku sil uroksel sattu olee, jo aikoja enne ku mul oli korttiikaa. Miätin tätä ja mite kummallist se on ku pesin tota koslaa. Lankomiäs kysy taanno ku katteli et onks mul jotai pesuainetta vedes ja mä sanon et mäntysuapaa, sitä se on mul aina. Kysyn et mil sä sit peset ja se sano ettei käytä ku vettä. Yks eksä pesi autoosa vittu vauvasamppoolla ja toine käytti autosamppoota mist piti jää vahamane pinta – ja kai siit jäiki. Ja sit on tiätty nää tyypit mikkä vaa ajaa harjohi ja se on sit siin.

Yks kynsi meni ja kipee olkapää tuli mut mite kauniit helmet tulee sateest tollasee tuareesee vahapintaa… ja ku ne valuu pisarona kattoo pitki ni se on taidetta. Ja ompaha ainaski uudet sulakki et sopii taas pyyhkii kuraa tuulilasist ku tää ilmasto on mikä on.

Kirjoitettaessa soi Kraftwerk: Neonlights