Heräsin tänään Kaisaniemen puistosta.
Pienessä kohmelossa oli aikaa pohdiskella tätä maailmanmenoa. Miten kesä tuntuu avaavan kaikki talven aikana tukkeutuneet aistit. Kuulin linnut, eteenpäin rymistelevan ratikan, pyörän hiekkatiellä. Haistoin ruohon ja puut. Olo oli harvinaisen seesteinen.
Kaupunki herää uuteen eloon kesällä. Niin myös minä. Tästä kesästä tuleekin ainutlaatuinen, sillä pääsen kuulemaan uusia säveliä. Haistelemaan uusia tuulia. Ja varmasti myös nukkumaan taivasalla. Krapulassa.
Cityn toimittaja-bloggaajana ja festarineitsyenä heittäydyn Suomen festarikesään. Viekö toimittaja festaria vai festari toimittajaa, se jää nähtäväksi.