Milloin oli se hetki, kun lopetit puhumasta ystäviesi ja tuttaviesi kanssa rahasta? Ehkä tätä ei ole käynyt, mutta suurimman osan kohdalla se tapahtuu huomaamatta. Jossain vaiheessa siitä vaan ei enää puhuta.
Opiskeluaikoina monilla on vähän rahaa käytössä ja se on aika itsestään selvää. Silloin raha-asioista voi heittää melko huolettomasti minkä tahansa ajatuksen ilmaan, sillä ympärilläsi olevat ihmiset ovat melko samassa tilanteessa kuin itsekin on. Kun valmistutaan, saadaan töitä ja aikaa kuluu, ihmisten valinnat ja erilaiset elämäntilanteet alkavat vaikuttaa merkittävästi myös senhetkiseen taloudelliseen tilanteeseen. Palkka- ja varallisuuserot saattavat olla moninkertaiset jo muutaman vuoden päästä valmistumisesta.
Kuulen työssäni, että tämä ennemmin johtaa siihen, että ihmiset vaikenevat mieluummin kuin jatkaisivat asiasta juttelemista normaalina arkipäiväisenä asiana. Toinen kokee häpeää, toinen arvottomuutta, kolmas katkeruutta ja neljäs vain ihmettelee, miten tämä voi olla mahdollista. Ja niin asiasta vaietaan.
Uskon, että ihmiset haluavat hyvän ja tasapainoisen taloudellisen tilanteen. Mutta melkein aina tämä vaatii sen, että uskaltaa avata suunsa ja kysyä, miten muut ovat asiansa hoitaneet, jotta voi oppia. Raha-asioissa ei ole koskaan ihan valmis, sillä maailma muuttuu. Omat rahataidot pitää päivittää ajanmukaisiksi, siksi meillä kaikilla on paljon opittavaa joka päivä. Puhukaahan suunne puhtaaksi ihmiset!
Menestystä viikkoonne
Terhi
Naiset huomio, jos olet kiinnostunut Vauras Nainen –yhteisöstä käy kurkkaamassa tällä viikolla tämä sivu ja hyödynnä 370 euron etu.
9 kommenttia
Kimmo Rasila
25.11.2014 10:25
Joskus on vain niin että myös olosuhteet vaikuttavat, eikä aina ole kysymys pelkästään omista valinnoista. Minä esimerkiksi olen kuluneen kahden vuoden yrittäjyyteni aikana "tienannut" keskimäärin 700€ kuukaudessa, joten seitsenhenkisen perheen omaavana, ei ole ollut oikein mistä säästää.
Toisaalta peiliin katsoessani totean syyllistyneeni liialliseen periksiantamattomuuteen, mutta toisaalta jos 6v opiskeluiden jälkeenkään ei 1,5v sinnikkään työnhaun jälkeen saa palkkatyötä, yrittäjyyteen alkaminen oli likipitäen ainoa vaihtoehto saada talouttaan paremmaksi.
Toisaalta se ettei osaa antaa periksi, toi tullessaan nipun vääriä valintoja yrittäjyyteni jatkumiseen liittyen ja vasta kun seinä on liian korkea yli mentäväksi, on aika pysähtyä toteamaan tilanne.
Mutta ymmärtänet että olen tässä hetkessä ollut lähes pakotettu etsimään elämääni kiitollisuuden aiheita jostain aivan muualta kuin siitä mitä olen taloudellisesti saavuttanut, mutta toisaalta pyrin nämäkin vastatuulet ottamaan niissä piilevien kasvupaikkojen kannalta.
Yhden konkurssin ja sitä seuranneen yli 10 vuoden itsetuhoisen sekakäyttö- ja ulosottohelvetin jälkeen sitä vain kysyy itseltään tässä hetkessä että mitähän minulla vielä onkaan oppimatta.
Niin tahi näin. Isäni meni päihteiden, talous- ja terveysongelmien alla päättämään omakätisesti päivänsä, mutta minä en luovu toivosta paremman huomisen suhteen niin kauan kuin henki minussa vähänkään pihisee.
Kiitos että avoimesti kirjoitat näistä aiheista. Niin paljon kun olenkin välillä rahasta puhuttaessa katkera, niin se kuvastaa vain sitä että ihmisenä kasvun matkani on vielä pahasti kesken. :)
Vastaa kommenttiin
Terhi Majasalmi
27.11.2014 09:47
Hei Kimmo, kiitos näistä kommenteista. Sinulle ja perheellesi, jos jollekin, toivoo sydämen pohjasta onnellisia hetkiä ja parempaa tulevaisuutta sinnikkyytesi ja rehellisyytesi ansiosta. Myös hyville ihmisille tapahtuu ikäviä asioita ja elämä on joskus todella epäreilua. Mutta niin kuin itse sanoit, niin kauan kuin henki pihisee eteenpäin mennään.
NOMAD_1
27.11.2014 15:31
Mitä eroa on "rahataidoilla" ja ahneudella? Tänä päivänä kaikkein rikkaimmat tuntuvat olevan enimmäkseen niitä, jotka vain liikuttavat rahansa sinne, missä se tuottaa suurimman voiton - seurauksista välittämättä (siis, kunhan verottaja ja lainsäätäjä ei pistä seurauksia sijoittajalle itselleen). Tätä kutsuisin kaikkein puhtaimmin "rahataidoksi" tai rahanteon taidoksi. Talous on jotenkin repäissyt itsensä itseisarvoiseksi asiaksi, vaikka se on oikeastaan on lyhenne taloudenhoidosta. Jo Aristoteles sekä Platon tekivät tämän tärkeän erottelun ja totesivat, miten taloudenhoidolla on rajansa, mutta rikkauksia voi kerryttää rajatta.
Kaikkein tärkeimpänä raha edustaa käyttöoikeutta maapallon rajallisiin materiaali- ja ihmisresursseihin, joten sen kierron lisääntyminen/nopeutuminen ei ole neutraali asia. Juuri rahankierron lisääntymisestä seuraa se, että myös perustoimeentulon hinta nousee ja sijoitettavaa rahaa omaamattomien taloudenhoito vaikeutuu ja käy jopa mahdottomaksi. Huomatkaa, ettei raha tee työtä, vaan houkuttelee ihmisiä työhön - toisia (perus)toimeentulon varmistamiseksi, toisia kasvattamaan pääomaansa. Jälkimmäisessä on tosin pienoinen ristiriita: ihmiset, joilla on enemmän rahaa kuin, mitä he tarvitsevat, tekevät työtä saadakseen lisää sitä, mitä heillä jo alunperin oli enemmän kuin he tarvitsvat.
Rahankierron nopeus eli jatkuva talouskasvu olisi harmiton asia, paitsi että rahankierron nopeutuminen kuluttaa niitä rajallisia resursseja ja molemmat perustoimeentulo sekä luksus- ja mukavuustuotteet/palvelut kuluttavat samoja rajallisia resursseja. Se, joka puolustaa rahanteon itseisarvoa, sanoo samalla rikkauden mukavuusoikeuden olevan tärkeämpää kuin köyhien mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon kohtuullisella työpanoksella (tässä kohtuullisuuden määrä on neuvoteltavissa oleva asia, mutta perustoimeentulo lääketieteellinen tosiasia): Ja huomatkaa, ettei oikeudenmukaisuus vaadi kenenkään saavan mitään ilmaiseksi, vaan kaikille oikeuden toimeentulonsa hankkimiseen (tähän kykenemättömistä huolehtiminen on armeliaisuutta ja hyväntekeväisyyttä, jota ei sitäkään pidä heittää syrjään, koska kohtalo saattaa laittaa kenet tahansa sitä henkensä pitimiksi tarvitsemaan).
Kokonaisuutena tahdon huomauttaa, että rahalla ja talouskasvulla ei ole itseisarvoa. Sen sijaan tärkeää on myös se, mitä käytössämme olevilla resursseilla teemme, ja miten ne tulevaisuudessa riittävät. Kukaan ei kuitenkaan voisi hyväksyä sellaista yhteisöä, jossa oma elämä menisi pääoman haltijoiden palvelemiseen perustoimeentuloa vastaan (jota työläiselle Marxin mukaan maksetaan vain, jotta hän pysyisi elossa riistettäväksi). Linnunradan käsikirja liftareille alku kuvaa hyvin nykyisen maailman arvoviitekehyksen ja kulutusyhteiskunnan järjettömyyttä:
Linnunradan läntisen kierteishaaran hyljätyllä, kartoittamattomalla laidalla on pieni merkityksetön keltainen aurinko. Sitä kiertää noin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä pieni ja mitätön, sinivihreä planeetta, jonka apinoista polveutuvat asukkaat ovat niin alkukantaisia, että heidän mielestään digitaalikello on varsin hieno keksintö. Planeetan asukkailla on […] ongelmana se, että he ovat suurimman osan elämästään onnettomia. Tilannetta on yritetty korjata monin tavoin, joista useimmat ovat merkinneet vain vihreiden paperinpalasten siirtelyä ihmiseltä toiselle, mikä on sinänsä merkityksellistä, sillä eiväthän nuo pienet vihreät paperinpalat ole onnettomia. Niinpä ongelmaa ei ole pystytty ratkaisemaan. Suurin osa ihmisistä on edelleen ilkeitä ja onnettomia – jopa ne, joilla on varaa hankkia itselleen digitaalikello. (Adams 2005, 7).
Siis Terhi: mitä rahataidot sinulle ovat... taloutta vai taloudenhoitoa?
Vastaa kommenttiin
Terhi Majasalmi
1.12.2014 13:02
Moi, kiitos kommentistasi ja pahoittelut, että en ole vastannut aiemmin. Työssäni varallisuusvalmentajana valmennan pääasiassa yksityishenkilöitä sekä yrittäjiä. Katson asioita hyvin monesti yksilön näkökulmasta. Rahataidot yksilön näkökulmasta liittyvät oman talouden hoitoon ja kyky ansaita on vain yksi näistä. Muut ovat kyky säästää, kyky sijoittaa ja kyky käyttää vipuvoimia. Minulle henkilökohtaisesti taloudellinen riippumattomuus on ollut aina tärkeä arvo ja siihen olen myös tähdännyt. Se tarkoittaa riittävää varallisuuden määrää, jonka tuotoilla rahoitan oman elintasoni. Miksi tämä on tärkeää? En halua olla riippuvainen valtiosta, muista ihmisistä tai puolisostani taloudellisesti vaan haluan itse päättää mahdollisimman pitkälle elämästäni. Eli ensisijainen päätöksentekokriteeri ei olisi raha eli onko varaa vai ei, vaan se, että jos asia on minulle tärkeä, niin voin tehdä sen eikä taloudellinen tilanteeni siitä huonone. Varallisuuden kasvattaminen on ihan luontainen osa tätä kombinaatiota. Suurin osa varallisuudestani on Suomessa ja Yhdysvalloissa asunto-omaisuutena.
Syitä on monia miksi tämä on ollut minulle erityisen tärkeää, mutta voisin nostaa tähän esimerkiksi yrittäjyyden. Koska tulot saattavat heilua melkoisesti ja aina niitä ei ole ollenkaan, varsinkin silloin kun rakennetaan uutta, niin jostain raha pitää kuitenkin tulla elämiseen. Itseni lisäksi olen taloudellisesti vastuussa myös kahdesta tytöstäni, joten vaikka omaa kulutusta voisikin laskea merkittävästi, haluan heille tarjota tietyt mahdollisuudet harrastaa ja kokea asioita.
Monella ihmisellä rahaan liittyy valtava määrä tunteita ja he tyydyttävät esimerkiksi merkityksellisyyden tunnetta ostamisella. Ostamiseen tulee helposti riippuvuus, koska se tyydyttää niitä perustarpeita, joita meillä kaikilla on. Saamme siitä vaihtelua, varmuutta, koemme yksilöllisyyttä jne. Hyvin moni eläisi taloudellisesti parempaa elämää, kun he vain tulisivat tietoiseksi siitä, miksi tekevät niin kuin tekevät.
Oman elintasonsa eteen pitää olla valmis tekemään töitä ja se on meistä jokaisesta itsestä kiinni, mihin haluamme pyrkiä. Minusta on parempi olla itsenäinen taloudellisesti kuin jättäytyä toisten hyvän tahdon varaan tietoisesti. Ja tähän jokainen voi omilla päätöksillään vaikuttaa joka kerta, kun raha omaan talouteen sisään virtaa.
shiwan8
27.11.2014 18:58
Pakko kompata Nomadia. Itse käyn töissä ylläpitääkseni kohtuullista elämänlaatua (mikä jo sekin on äärimmäiseen köyhyyteen verrattuna melkoista luksusta). Olisi kiva saada tuplasti palkkaa, mutta en voi sanoa tarvitsevani sitä. Itse asiassa voisin maksaa nykyisen vuokrani lisäksi halvan kämpän (100-120k) asuntolainaa ja silti voisin elää kohtuullisen hyvin ilman rahallisia ongelmia useimpina kuukausina. Tämä siis vastaavalla palkalla kuin pitkän linhan kassatyöntekijä.
Tuntuu jotenkin älyttömältä, että joku tienaa vaikka kymppitonnin kuussa. Jo 5 tuhatta euroa kuussa on järjetön summa sikäli kun mietitään mitä ihminen tarvitsee. Tuollaiset tuloerot kaiken lisäksi aiheuttavat melkoisen määrän eriarvoistumista, kumpikaan ääripää ei osaa arvostaa toista ihmisinä.
Vastaa kommenttiin
NOMAD_1
28.11.2014 10:35
Kiitos. Erityisen hieno on tuo huomio siitä, miten meidän suomalaisten keskitulotaso on maailmanlaajuisesti melkoista luksusta. Se, miten olisi kiva saada enemmän, mutta hyvä elämä ei sitä tarvitse (toisin kuin suurin osa palkkaansa tyytymättömiä valittaa). Toisaalta nykyisessä kapitalismissa ja sokean talouskasvun alla ihmisen on vaadittava joka vuosi lisää palkkaa, jotta ei jatkuvasti köyhtyisi perustoimeentulon hinnan noustessa. Tästä pitäisi kuitenkin päästä eroon eli tehdä rahasta aito ja käyttökelpoinen mitta/vaihtoväline. Tällöin talouskasvu voisi olla oikeaa tehokkuuden kasvua eikä tehokkuutta rahan kierrättämisessä (joka on yhtä hyödyllistä kuin kultaharkkojen kantaminen maailmaa ympäri - josta toki saisi liikuntaa, mutta parempiakin hyötyliikunnan muotoja on).
Tarkennuksena voisin vielä todeta, etten ole suuria palkkoja vastaan vaan ansionmukaisuuden puolella. Jos joku tekee monia hyödyttävän keksinnön tai tekee työnsä erityisen hyvin/ahkerasti, niin hän ansaitsee muita enemmän. Hän saa muita enemmän rahaa, koska antaa yhteisölle ja sen ihmisille muita enemmän. Tässä raha voi olla joko palkkaa tai resursseja työhönsä. Esimerkkinä voisi käyttää polio-rokotteen keksinyttä Jonas Salkia. Kuka voisi väittää, ettei hän olisi ansainnut muita enemmän, koska on myös antanut muita enemmän?
Se, mitä vastustan on nykyinen kapitalismi, jossa suurimmat palkat/omaisuudet tehdään pelkkää rahaa siirtelemällä. Tämä hyödyttää oikeastaan vain muita pääoman haltijoita eli niitä, joilla on mahdollisuus laittaa "rahansa töihin". Ja rahan siirteleminen sinne, missä se poikii eniten ei oikeasti ole hyödyllistä, vaan jotain, minkä seuraukset juuri ylikuluttavat planeettamme rajallisia resursseja ja vaikeuttavat monien työläisten perustoimeentulon hankkimista (jopa mahdottomuuteen asti). Toki talouden vapaudellekin on paikkansa, mutta tärkeämpää on se, että jokaisella on mahdollisuus ansaita kohtuullinen toimeentulo kohtuullisella palkalla. Tämän jälkeen talous voi olla vapaa kattonaan se, ettemme ylikuluta rajallisia resurssejamme ja saastuta meille elintärkeää luontoa.
Franny_Berry
27.11.2014 20:49
"Some people are so poor, all they have is money".
Vastaa kommenttiin
Kimmo Rasila
27.11.2014 20:56
Oman kokemukseni tähän heittäen, totean vain sen että jossain kohtaa elämääni yritin lievittää omaa kurjaa oloani sillä ajatuksella että hyvähän hyvätuloisilla ihmisillä on elellä kun ei tarvi huolehtia rahasta kuten minun.
Ajattelin jopa sitä että kun olen oppinut pakon edessä tulemaan toimeen muutamalla satasella kuussa, niin joskus kun tienaan kunnolla voisin aivan hyvin auttaa ihmisiä joilla on taloudellisesti vaikeaa. Kunnes jatkoin itseni tutkailua ja huomasin tuossa piilleen sudenkuopan. Tuolla ajattelulla nimittäin yhä salaisesti haaveilin siitä että joku hyvätuloinen ihminen tulisi ja pelastaisi minut ja perheeni tästä ahdingosta. Hetkellisesti se saattaisikin tuntua jumalan lahjalta, mutta sikäli kun ongelmat ovat minussa sisällä, pidemmällä aikavälillä tuo ei ratkaisisi ongelmiani, vaan jonkin ajan kuluttua olisin tavalla tahi toisella saattanut itseni ongelmiin.
Lisäksi kun olen saanut mahdollisuuden tutustua viime vuosina lukuisiin hyvätuloisiin ihmisiin, niin olen joutunut luopumaan siitä vääränlaisesta ennakkoluulosta etteivät nuo ihmiset ymmärtäisi minua vähävaraista. Jokaisessa kohtaamisessa nimittäin kun olen kohdannut ihmisen ihmisenä, olen tullut kohdatuksi aivan samanarvoisena.
Minun ongelmani ratkaisu löytyy minusta sisältä sekä siitä että suostun opettelemaan taloudenpidon alusta alkaen uusiksi. Toisaalta uskon yhä vahvasti siihen että vaikkakin nyt jouduin jättäytymään pakon edessä yrittäjyydestä työttömäksi, silti joku kaunis päivä saan vielä mahdollisuuden tehdä työtä jota sydämestäni kutsumuksena toivon saavani tehdä.
Siihen asti keskityn olemaan läsnä lapsilleni täysillä, siinä on nimittäin yhdelle miehelle työsarkaa kerrakseen. Pyritään kunnioittamaan toisiamme, olipa taloudellinen asemamme millainen tahansa. Kohdellen ja kohdaten ihminen ihmisenä. Sillä loppupeleissä sitähän me kaikki perus lähtökohdistamme kuitenkin olemme.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:31
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin